Hirmurykmentti (Monstrous regiment) Terry Pratchett Karisto 2011 (2003) Suomennos: Mika Kivimäki Kansi: Paul Kidby Sivuja: 388 Kirjastosta
Olen lukenut paljon Pratchettin kirjoja, mutta jostain syystä tämä kyseinen on jäänyt lukematta tähän asti. Erään kerran se kuitenkin hyppäsi matkaani kirjastosta.
Tämä 28. Kiekkomaailma-sarjan kirja kuuluu niihin kirjoihin, jotka voi lukea ilman minkäänlaista taustatietoa muista sarjan osista. Se nimittäin sijoittuu täysin uuteen miljööseen, pieneen mutta sotaisaan Borogravian vuoristovaltioon. Maa käy lähes jatkuvasti sotaa erityisesti naapurinsa Zlobenian kanssa, eikä maan tilannetta lainkaan helpota, että vallassa olevan Herttuattaren on väitetty kuolleen jo aikaa sitten. Kaiken lisäksi paikallinen jumala Nuggan vaikuttaa tulleen hulluksi, sillä pyhiin teksteihin ilmestyy kaiken aikaa mitä kummallisimpia kieltoja. Vauvat, haukkuvat koirat ja kuusinappiset paidat ovat kaikki iljetyksiä. Vauvoja toki syntyy ja koirat haukkuvat, mutta kansa tuntee valtavaa syyllisyyttä kummastakin.
Majatalonpitäjän tytär Polly Perks naamioituu mieheksi, sillä hän on päättänyt värväytyä armeijaan löytääkseen sodassa kadonneen veljensä. Samaan aikaan Pollyn kanssa värväytyvät myös vampyyri , Igor, peikko ja sekalainen sakki maalaispoikia. Yhdessä kersantti Jacksumin ja korpraali Strappin kanssa tämä Sisään-ja-ulos-rykmentin viimeisin lisäys käy matkaan kohti rintamalinjoja. Matkan aikana Pollylle paljastuu yhtä suun toista armeijasta ja omista alokastovereista. Eikä hän olekaan ainoa jolla on salaisuuksia.
Kevyen huumorin ja nokkelan sanailun keinoin teos käsittelee vakavia aiheita sodankäynnistä naisten asemaan Pratchettin taatun tyyliin. Vanha sotajermu kersantti Jackrum toimii teoksessa usein totuuden äänenä. Hän ei kaunistele asioita, edes silloin kun ne sitä kaipaisivat.
”’Perks, tiedätkö mihin suurin osa sotilaskoulutuksesta tähtää? [..] Se kaikki karjuminen mitä Strappin kaltaiset pikku räkänokat harjoittavat? Sen tarkoituksena on tehdä teistä sellaisia miehiä, jotka toisen miehen käskystä ovat valmiita työntämään miekkansa johonkin itsensä kaltaiseen piruparkaan, joka sattuu vain kantamaan väärän väristä univormua. Hän on sinun kaltaisesi ja sinä olet hänen kaltaisensa. Hän ei oikeastaan halua tappaa sinua etkä sinä halua tappaa häntä. Mutta hän tappaa sinut, jos et tapa häntä ensiksi. Siinä koko juttu alusta loppuun. Sellainen ei suju helposti ilman asianmukaista koulutusta.’”
(s. 171)
Kirjaviisas hienoston kasvatti luutnantti Blouse on loputtoman kiinnostunut tekniikasta ja järjestyksestä. Vanhaa arkistointijärjestelmää arvostellessaan hän tulee lausahtaneeksi suurinta osaa maailman järjestelmistä, arkistoista politiikkaan, koskevan viisauden:
”’ Ihmiset rakentavat sellaista joka toimii. Sitten olosuhteet muuttuvat, ja he joutuvat remontoimaan sitä pitääkseen sen toiminnassa, ja remontointi vie kaiken heidän aikansa niin, että he eivät huomaa kuinka paljon helpompaa olisi rakentaa kokonaan uusi järjestelmä, joka toimisi uusissa olosuhteissa.’”
(s.195-196)
Suosittelen teoksen lukemista. Se ei ole juonellisesti erityisen moninainen, eikä yllä satiirissaan Pratchettin parhaimmistoon, mutta maailma ja henkilöhahmot tempaavat mukaansa, ja loppu on todella yllätyksellinen. Ja ainakin hetkeksi se saa lukijansa katsomaan todellisuutta hieman eri kulmasta kuin aikaisemmin.
Sunnuntaisatuja 
Jätä kommentti