Kurt Vonnegut: Maaton mies

37_maaton

Kurt Vonnegut: Maaton mies
(A Man Without a Country)
Tammi 2007 (2005)
Suomennos: Erkki Jukarainen
Sivuja: 151
Kirjailijan kuvittama
Äidin hyllystä

Maaton mies on toinen Vonnegutin suomennetuista esseekokoelmista. Paikoin proosan kaltaiset, mahdollisesti osittain fiktiivisiä tapahtumia sisältävät esseet muistuttavat kirjailijan romaaneiden esipuheita.

37

Huumorin kautta jutustellen Vonnegut käy läpi asioita maan ja taivaan välitä. Kahdessatoista esseessä huomiota saavat maailmankirjallisuuden juonikuviot, musiikki ja esittävät taiteet, Yhdysvaltojen politiikka, luonnon tuhoutuminen, nykyaikainen teknologia, uskonnot ja monet muut pienet ja suuret asiat. Esseiden välissä on sinisellä painettuja kuvia ja ”aforismeja” suoraan kirjailijan kynästä tai poimittuna aiemmasta tuotannosta. Englanninkielisten aforismien suomennokset löytyivät kirjan lopusta.

Aforismien ja kuvituksen lisäksi teoksessa oli muutama aivan mahtava kaavio, jotka pysty- ja vaaka-akselin avulla kuvasivat hyvän onnen ja huonon onnen vaihtelua kirjan juonen kuluessa. Alla esimerkit klassikoista.

Väitän esseden sisältävän paikoin fiktiivisiä tai metaforisia tapahtumia, sillä sivulla 122 Vonnegut kertoo saaneensa puhelun hyvältä ystävältään tieteiskirjailija Kilgore Troutilta. Vonnegutia lukeneet tietävät, että kyseinen tieteiskirjailija Trout  on fiktiivinen hahmo, joka esiintyy useissa Vonnegutin romaaneissa. Kirjailija on myöntänyt Kilgore Troutin toimivan välillä hänen alter egonaan. Tämä huomioiden kyse voisi olla myös metaforisesta keskustelusta Vonnegutin eri puolien välillä.

Suosittelen Maattoman miehen lukemista kaikille Vonnegutin ajatusmaailmasta kiinnostuneille. Reilun kymmenen vuotta vanha teos on yhä ajankohtainen. Ja vaikka Vonnegutin kritisoima Yhdysvaltojen hallinto oli kirjoitusajankohtana George W. Bushin johtamaa, pätee moni asia vieläkin:

”Meidän kullankalliissa perustuslaissamme on muuan traaginen vika. ( — ) Tässä se tulee: Ainoastaan pöpipäät haluavat presidentiksi. Se huomattiin jo lukiossa. Ainoastaan selvästi häiriintyneet pyrkivät luokan johtajaksi.” (s. 105)

Pidin, ja luen taatusti uudelleenkin!