Blogi herää talviunilta!

Viimeaikoina on ollut hiljaista täällä blogin puolella, enkä ole toisten blogejakaan kerjennyt lukea, mutta tulkoon siihen nyt muutos! Vuosi 2015 oli kaikenkaikkiaan minulle hyvä kirjavuosi, vaikken lukenut kuin pari uutuutta. Minkäs sille voi, jos on hidas heräämään ja epäluuloinen uusien tulokkaiden suhteen.. Olen paljon ahkerampi lukija kuin blogin kirjoittaja, joten kaikki lukemani teokset eivät valitettavasti ehtineet saada huomiota täällä. Jotta meno olisi tasapuolista, laitan tänne sentään listan ja tähtiarvostelun kaikista.

2015 luettuni:

Kari Hotakainen: Juoksuhaudantie ****
Väinö Linna: Tuntematon sotilas ***Graeme Simsion: Vaimotesti ***
Vladimir Nabokov: Lolita ****
Franz Kafka: Nälkätaiteilija ****1/2
Erasmus Rotterdamilainen: Tyhmyyden ylistys **
Sylvia Plath: Ariel ***
Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo ****
Marguerite Duras: Tuska **
Ted Hughes: Syntymäpäiväkirjeitä ***
Charlotte Bronte: Kotiopettajattaren romaani ****
Voltaire: Candide ***
Johan W. Goethe: Nuoren Wertherin kärsimykset **
Anton Tsehov: Vanja-eno ***
August Strindberg: Neiti Julie ***
Moliere: Saituri **
Terry Pratchett & Stephen Baxter: Pitkä maa ****
Tove Jansson: Viesti ***
Spiegelman: Maus – selviytyjän tarina ***
Maria Turtschaninoff: Anaché ****
Katherine Pancol: Kilpikonnien hidas valssi **
Kurt Vonnegut: Galapagos ****
Marja Björk: Poika ***
Lian Hearn: Satakielilattia ***
J. S. Meresmaa: Mifongin perintö ***
Aldous Huxley: Saari ****
Hannu Raittila: Kirjailijaelämää **
Han Han: Kolme porttia ***
Jukka Virtanen: Satujunalla olipakerran -kaupunkiin ****
Jeff VanderMeer: Hävitys ****
Jeff VanderMeer: Hallinta ****
Terry Pratchett: Elävää musiikkia ****
Terry Pratchett: Magian väri ***
Terrt Pratchett: Posti kulkee ****
J. R. R. Tolkien: The Lord of the Rings I ***
Juri Nummelin: Vuoripeikot ja muita wanhoja kauniita satuja ***

Ehdin lukea paljon enemmän kuin viime vuonna, keskimäärin 3 kirjaa kuukaudessa. Lukuvalinnatkin osuivat enimmäkseen kohdalleen, sillä täydellisiä pettymyksiä oli vain pari.

Hyvää viime vuodessa oli myös se, että sain vihdoin omaan lukunurkkaani ihanaisen nojatuolin! Kaunotar oli vähällä päätyä roskalavalle, kun tutullani ei ollutkaan sille tilaa uudessa kodissaan, mutta onneksi ehätin väliin. Onhan siinä vähän kulumaa ja verhoilukin on rikki istuimesta, mutta ei mitään sellaista, mitä ei hyvällä lampaantaljalla  peittäisi.

DSCF5570

Järjestystä kaaokseen

Nyt vihdoin tein sen, mihin olen odottanut inspiraatiota siitä asti, kun muutin uuteen kotiin (vapusta asti!). Järjestin kirjahyllyni. Jonkinlainen suurinpiirtein-järjestys kirjoilla tähänkin asti oli ollut, mutta joillakin oli väärä vieruskaveri ja joillakin jopa ihan väärä paikka (satukirja keskellä kauhua, vieressä näytelmiä!). Myönnän, kun pääsen järjestelyn makuun, olen perfektionisti..

DSCF5231

Hyllyssäni sovellan nyt sellaista lajityyppien ja värijärjestyksen yhdistelmää, joka miellyttää omaa silmääni, ja on lisäksi jokseenkin käytännöllinen. Pysyvä järjestys ei tule olemaan, sillä odotan uutta, suurempaa hyllyä mahdollisesti jo vuodenvaihteeksi. Mutta voi kuinka hyvä olo järjestyksestä tulikaan! Tuijottelin sohvalta kirjojen selkämyksiä valehtelematta ainakin puoli tuntia.

DSCF5232

E-kirjat, eli kuinka lukemistoni päivittyi nykyaikaan..

Mitä minulle on tapahtumassa? Luin kirjan, joka on ilmestynyt tällä vuosikymmenellä, vieläpä vain kaksi vuotta sitten! Lisäksi (ja tämä on suurin hämmästys) luin sen e-kirjana! No, selitän vähän tämän omituisen, täysin rutiinien vastaisen tapahtuman syitä..

Minulla on alusta asti ollut epäilykseni e-kirjoista, enimmäkseen vain siksi, että olen materialisti: kirjojen omistaminen on mukavaa, ja niiden katselu kirjahyllyssä rauhoittavaa. Pidän myös painetun kirjan selailusta tunnusta, ja uskon (tiedän) näyttöpäätteellä lukemisen pidemmän päälle rasittavan silmiä. Näiden seikkojen lisäksi olin kuvitellut, että e-kirjojen hankkiminen olisi kovin hankalaa ja vaatisi monia kirjautumisia ja rekisteröitymisiä erilaisiin lukuohjelmiin jne. jne.

Nyt kuitenkin kouluprojektin parissa jouduin ottamaan selvää sähkökirjoista, tai oikeastaan niiden saatavuudesta kirjastoista. Kuulun Piki-verkkokirjaston piiriin, joten kirjauduin sinne tunnuksillani ja etsin e-kirjat. Valikoima ei ole kovin laaja, vain muutamia satoja teoksia, mutta kasvaa koko ajan. Valitsin nimen ja kannen perusteella yhden, jonka päätin kokeeksi lainata. Lainaamiseen oli kaksi tapaa: online lukeminen tai omalle laitteelle lataaminen. Latasin ohjeiden mukaan Adoben sivuilta Adobe Digital Editions -ohjelman omalle koneelleni ja lainasin/latasin kirjan ohjelmaan. Adoben sivuille jouduin rekisteröitymään, ja sen jälkeen kerran kirjautumaan ohjelmaa ensimmäistä kertaa avatessani. Sen enempää ei tarvittu. (Muistutan, että luin kirjaa Windows koneella, muilla laitteilla prosessi on hieman eri, mutta ei sen vaikeampi.)

Adobe Digital Editions

Adobe Digital Editionsin kirjastonäkymä ja kaksi kirjaa..

Kirja on nyt koneellani, ja kun 14 päivän laina-aika on ohi, se palautuu automaattisesti. Ohjelma tallentaa kirjanmerkkini, ja lukeminen on yllättävän miellyttävää ja helppoa. Kaikkia olettamuksiani en kumoa. Perinteinen kirja on käsin kosketeltavampi, enkä koekirjaani pidempää (255s.) opusta jaksaisi kirkkaalta näytöltä lukea (mutta ehkä taustavalottomalla lukulaitteella?). En edelleenkään halua ostaa itselleni (vielä aika kalliita) e-kirjoja, mutta niiden lainaamista jatkan ehdottomasti!

Ai niin, ne tämän vuosikymmenen kirjat… Juuri kun pitäisi syventyä klassikoihin. Graeme Simsionin Vaimotesti oli koelainakirjani, eikä tarkoitus ollut koukuttua… Onneksi olen ollut kipeänä, joten on ollut päivät aikaa lukea. Ihana kirja! Kerron lisää myöhemmin.

P.S. RIP Terry Pratchett, onneksi Kuolema ei ollut sinulle vieras hahmo.

Mitä tuleman pitää

Seuraavat kaksi kuukautta kuluvat siis länsimaisten klassikoiden parissa, kuten jo aiemmin mainitsin. Valitsin juuri suuresta kirjalistasta 12 teosta, jotka aion lukea            (ja tenttiä).

Tattadadaa, tässä ne ovat:

Romaanit ja novellit:
Defoe: Robinson Crusoe
Goethe: Nuoren Wertherin kärsimykset
Poe: Kootut kertomukset
Tolstoi: Anna Karenina
Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan
Kafka: Nälkätaiteilija

Lyriikka, draama ja muu kirjallisuus:
Erasmus: Tyhmyyden ylistys
More: Utopia
Byron: Don Juan
Strindberg: Neiti Julie
Beckett: Huomenna hän tulee
Woolf: Oma huone

Ennakkotietoja minulla on useimmista, ovathan ne klassikoina useasti muussa kirjallisuudessa ja elokuvissakin viitattuja. Aikaisemmin olen lukenut kuitenkin vain yhden, Tyhmyyden ylistyksen, jonka uusintakierroksen aloitin tänään. Ihan hävettää, etten esimerkiksi Anna Kareninaan ole koskaan aiemmin tarttunut. Toisaalta, onpa nyt ainakin paljon uutta koettavaa, vaikka yritänkin olla liiaksi uppoutumatta tarinoihin, ja osittain keskittyä myös rakenteeseen. Kahta kertaa en nimittäin näitä ehdi määräaikaan mennessä lukea.

Kiireitä, kiireitä…

Mitä voin sanoa? Viimeinen kuukausi ja seuraavat kaksi ovat täynnä. Täynnä opiskelua, töitä ja niitä ns. vapaa-ajan aktiviteetteja. Varsinaista vapaata aikaa ei tunnu olevan.

Kirjoja olen kyllä lukenut, viimeisimpänä Väinö Linnan klassikon Tuntematon sotilas. Yllätyn joka kerta siitä, miten viihdyttävästä teoksesta on kyse. Jotenkin Tuntemattoman ansaittu klassikko-leima tuntuu keräävän pölyä ja tiiliskivimäisyyttä humoristisen ja helppolukuisen kirjan päälle. Mieleen nousevat synkkä aihe ja merkitys yhteiskunnalle, eivätkä ronskit vitsit ja mukaansatempaava kerronta. Seuraavalla kerralla taidan lukea Sotaromaanin, eli saman teoksen sensuroimattoman version. Olen kuullut, etteivät erot ole suuria, mutta en usko ennen kuin itse näen.

Klassikoiden luku minun osaltani jatkuu vielä. Suomen kirjallisuuden klassikoihin minut käänsi kurssi nimeltä Johdatus Suomen kirjallisuushistoriaan, seuraavana on vuorossa Johdatus länsimaiseen kirjallisuushistoriaan. Luettavana on näytelmiä, romaaneja, novelleja ja lyriikkaa, hieman oman kiinnostuksen mukaan. Lisää saatte kuulla, kun kurssi etenee.

Tietokirjailijan proosateos?

DSCF4793

Näin lukee sisäkannessa.

Missä menevät tieto- ja proosakirjallisuuden rajat? Noh, arkisesti toinen on faktaa ja toinen fiktiota. Elämänkerrat asettuvat jonnekin rajalle. Mutta entä fakta fiktion valepuvussa? Missä menevät lajityyppien rajat, ja missä määrin niistä pitäisi olla tietoinen ennen lukemisen aloittamista? John Vaillantin Tiikeri – Tositarina kostosta, elämästä ja kuolemasta aiheuttaa minulle päänvaivaa.

Sain kirjan joululahjaksi, ja olen lukenut nyt jotakuinkin puolet. Aluksi en tiennyt kirjasta tai kirjoittajasta mitään, joten olin täysin takakansitekstin ja kansilehden ”arvostelujen” ohjailtavissa. Myönnetään, kun kirjan kannessa lukee isolla tositarina, sitä pitäisi uskoa. Muut tekstit kuitenkin ohjasivat minua proosan tai korkeintaan elämänkerran tyyppiseen sisältöön. No, eipä ollut. Silkkaa asiaa, höystettynä tapahtumalla, joka vähemmän analyyttisesti kerrottuna voisi olla jännittävä. Googletin kirjailijan, ja tietokirjailijaksi hänet ainakin on tituleerattu.

Olen niin hämmentynyt kirjan proosamaisesta ulkoasusta ja mainostuksesta, että en osaa suhtautua! Teksti on kyllä mielenkiintoista ja luen sitä mielelläni. Toisenlaisessa julkaisukontekstissa lukija voisi kuitenkin olla vastaanottavaisempi sisällön suhteen. En tiedä..

Luen loppuun ja kerron viimeisen tuomioni tuonnempana.

Viimevuosi ja uusivuosi

Joululahjaksi itseltä ja muilta saadut kirjat. Näistä saatan puhua myöhemmin.

Joululahjoja – näistä lisää..

Anteeksi… Ihan hävettää, kuinka pitkän tauon olenkaan tästä pitänyt.. Lukemisesta en kuitenkaan ole taukoillut, vaan luin nyt joululomalla Mika Waltarin Sinuhe egyptiläisen ensimmäistä kertaa kokonaan. Noin neljä vuotta sitten luin puolet, mutta syystä jota en enää muista, se jäi kesken. Nyt siis luin, ja pidin. Tietenkin, koska Waltari ja muinainen Egypti.

Vuoteen 2014 mahtui monta hyvää ja muutama huono lukukokemus. Pääsykokeisiin lukeminen ja muutenkin yliopistoelämän aloitteleminen vei kuitenkin paljon aikaa, eikä luettuja ole ihan pilvin pimein. Siltikin. Listaan ne lukemisjärjestyksessä ja annan jokaiselle pisteen 0-3 (0=en pitänyt yhtään, 3=pidin paljon), jotta mahdolliset lukijani saatte käsitystä mieltymyksistäni.

Enkeleitä Hiuksissani (Lorna Byrne) 2
Runotyttö etsii tähteään (L. M. Montgomery) 3
Kolme kerettiläistä – liettualaista nykydraamaa (toim. Jussi Lehtonen, Jukka Hytti) 2
Liisan blogi (Tuija Lehtinen) 2
Tornikamarin lähetit (Inkeri Kalava) 2
Karkkipäivä (Markus Nummi) 3
Maija Poppanen I, II, III ja IV (P. L. Travers) 2
Muumipapan urotyöt (Tove Jansson) 2
Kallellaan (Jari Tervo) 1
Muks! (Terry Pratchett) 2
Kissat kertovat – mitkä kissanpäivät (useita) 2
Pereat Mundus (Leena Krohn) 3
Ei kiitos (Anna-Leena Härkönen) 1
Apatosauruksen maa (Miina Supinen) 3
Nahkatakki (Tuomas Kyrö) 1
Kiinan kadotetut tyttäret (Xinran) 2
Huono karma (David Safier) 0
Nukkekaappi (Tove Jansson) 3
Johan riitti (Terry Pratchett) 2
Sielun pitkä pimeä teehetki (Douglas Adams) 2
Mestarien aamiainen (Kurt Vonnegut) 3
Hamsterit (Veikko Huovinen) 3
Mcbeth (William Shakespeare) 2
Sinuhe egyptiläinen (Mika Waltari) 3