Terry Pratchett: Niistäjä

On hassua, etten ole aiemmin tullut kirjoittaneeksi yhdestä suosikkikirjasarjastani, vaikka sitä olen viime aikoina lukenutkin. Kysehän on Terry Pratchettin Kiekkomaailma-sarjasta, parodisen satiirisesta huumorifantasiasta. Kirjailijan kuolemasta on nyt kulunut reilu vuosi, joten uusia kirjoja ei tietenkään enää julkaista. Onneksi kaikkia ei kuitenkaan ole vielä suomennettu, joten brittikirjailijan ystävät saavat Suomessa vielä nauttia uutuuksista hetken aikaa. Niistäjä on ensimmäinen kirjailijan kuoleman jälkeen suomennettu teos. Nähdessäni sen Kariston uutuusluettelossa, olin vähällä kiljua riemusta.

DSCF5899

Terry Pratchett: Niistäjä (Snuff)
Karisto 2016 (2011)
Suomennos: Mika Kivimäki    
Kansi: Paul Kidby
Sivuja: 389
Arvostelukappale

 

 

Yleensä Kiekkomaailma-sarjan kirjoja voi lukea itsenäisinä teoksina, jotka eivät vaadi aiempien osien tuntemusta. Tässä tapauksessa kuitenkin on eduksi, jos on lukenut vähintään sarjan 31. osan Muks!, sillä muuten osa viittauksista menee pahasti ohi.

Kiekkomaailma-sarjassa on useita eri päähenkilöitä omine sosiaalisine ympyröineen. Eri osat keskittyvät eri henkilöihin. Niistäjässä keskiössä seikkailee Vartioston komentaja Samuel Vimes, mutta tällä kertaa ilman muuta Vartiostoa, poissa Ankh-Morporkin kaduilta. Vimesin vaimo lady Sybil on nimittäin saanut suostuteltua miehensä lomalle sukunsa maalaiskartanoon. Vimes on henkeen ja vereen jepari, eikä toimettomana lomailu juuri voisi vähempää kiinnostaa. Toisaalta laatuaika Sybilin ja heidän kuusivuotiaan poikansa nuoren Samin kanssa on tarpeen. Austenin kirjoista ja Downton Abbeystä tuttua aateliston rauhallista maalaiselämää ei kuitenkaan kestä kauaa, ennen kuin Vimesin poliisinvaistot heräävät. Alkaa sekavan rikosvyyhdin selvittely, jonka aikana paljastuu kaikenlaista yllättävää esimerkiksi hiisistä.

Kuten aina, Pratchettin kieli oli mukaansatempaavaa ja luinkin kirjan muutamassa päivässä. Ilman muun Vartioston mukanaoloa aiemmin vähemmälle huomiolle jääneet hahmot saivat enemmän tilaa. Varsinkin lady Sybilin ja Vimesin herrasmiespalvelija Willikinsin hahmot syvenivät mukavasti. Willikis alkoi jopa kiinnostaa todella. Muutamia sivuhenkilöitäkin esiteltiin. Noin kolme neljäsosaa kirjasta juoni eteni mukavaa vauhtia kohti huippuaan. Valitettavasti huippu saavutettiin liian aikaisin, ja viimeinen kolmannes oli enemmän tai vähemmän selittelyä. Aivan loppuunkin yritettiin selvästi kerätä jännitettä, mutta mitään kovin suurta ei saatu aikaiseksi. Pieni pettymys siis. Kaiken selittelyn ja lopettelunjälkeenkin oli loppuun laitettu vielä sivun mittainen jälkinäytös, vain jotta alussa herätetty Jane Austen -pastissi saatiin lopetettua.

Suurin osa kirjasta oli kuitenkin nautittavaa ja sopivan kepeästi aivonystyröitä kutkuttelevaa luettavaa. Oli mukava siirtyä tenttikirjojen keskeltä Niistäjän pariin. Tavalliseen tapaansa Pratchett oli sekoittanut fantasiahupailun mukaan vakaviakin aiheita. Tällä kerralla teemoina olivat lajirasismi ja orjakauppa, sekä kabinettioikeudet.

Suosittelen kirjaa kaikille Pratchettia aiemmin lukeneille Vimes-faneille, mutta muita kehotan tarttumaan johonkin toiseen Kiekkomaailman osaan ensin.

Ainiin! Haluan vielä mainita, että kirjan kansikuvataiteilija Paul Kidby ja minä emme jaa samaa käsitystä Kiekkomaailmasta. Vanhempien kirjojen kansista vastuussa ollut Josh Kirby oli enemmän minun makuuni..

Douglas Adams: Sielun pitkä pimeä teehetki

Voi sentään, jopas taas oteehetkin venynyt aikaa… No joka tapauksessa, kirjaesittelyt jatkuvat!

Douglas Adams: Sielun pitkä pimeä teehetki (The Long Dark Tea-Time of the Soul)
WSOY 2002 (englanninkielinen alkuteos 1988)
Suomennos: Jukka Saarikivi
Sivuja: 240
Parhaiten Linnunradan käsikirja liftareille -trilogiasta tunnettu Adams kirjoitti myös pari dekkariparodiaa. Ensimmäinen oli Dirk Gentlyn holistinen etsivätoimisto, ja seuraava Sielun pitkä pimeä teehetki. Molemmissa päähenkilönä yksityisetsivä Dirk Gentley, joka uskoo kaiken keskinäiseen riippuvuuteen, ja nauraa Sherlock Holmesin teorioille.

Kate Schechter on päättänyt lentää Norjaan. Matkasuunnitelmat pilaa lentokenttä – räjähtämällä. Kate herää sairaalassa. Sattumalta hän löytää sieltä lähtöselvityksen jonossa häntä edellä olleen miehen – pitkän, vaalean, lihaksikkaan skandinaavin – joka yritti myös päästä Norjaan. Mies on tajuton, eivätkä hoitajat tunnu halukkailta puhumaan asiasta. Katen mielenkiinto herää, ja hän haluaa selvittää, kuka mies on.

Samaan aikaan rahapulassa rypevä Dirk on vihdoin saanut asiakkaan. Pahaksi onnekseen hän myöhästyy ensimmäisestä tapaamisesta, ja kun vihdoin pääsee paikalle, löytyy asiakas kodistaan kahdessa kappaleessa, pää vinyylisoittimella pyörien. Koska rahat vaihtoivat jo omistajaa, päättää Dirk ratkaista jutun kaikesta huolimatta. Ainoat johtolangat ovat kuuma peruna ja vihreäsilmäinen hirviö.

Katen ja Dickin tiet risteilevät pitkin tarinaa. Mukaan mahtuu Coka Cola -automaatti, vanhaherra Odvin, Valhalla, ja raivopäinen kotka. Loppuratkaisun jälkeen jääkaapista syntyi uusi jumala…

Sielun pitkä pimeä teehetki ei yllä Linnunradan uskomattomalle tasolle, eikä edes dekkariedeltäjänsä tasolle. Viihdyttävän lukukokemuksen se silti onnistuu tarjoamaan. Adamsin nokkela huumori pilkahtelee esiin tuon tuostakin. Henkilöhahmoja ei juurikaan kuvailla, ja varsinkin Katen elämä jää täysin mysteeriksi. Silti hahmoihin kiintyy, ja varsinkin Dirkin ällöttävää olemusta on mahdottoman hauska seurata!

Suosittelen kaikille Adamsin huumorista innostuneille, mutta myös kokeilunhaluisille dekkarifaneille!