Terry Pratchett: Niistäjä

On hassua, etten ole aiemmin tullut kirjoittaneeksi yhdestä suosikkikirjasarjastani, vaikka sitä olen viime aikoina lukenutkin. Kysehän on Terry Pratchettin Kiekkomaailma-sarjasta, parodisen satiirisesta huumorifantasiasta. Kirjailijan kuolemasta on nyt kulunut reilu vuosi, joten uusia kirjoja ei tietenkään enää julkaista. Onneksi kaikkia ei kuitenkaan ole vielä suomennettu, joten brittikirjailijan ystävät saavat Suomessa vielä nauttia uutuuksista hetken aikaa. Niistäjä on ensimmäinen kirjailijan kuoleman jälkeen suomennettu teos. Nähdessäni sen Kariston uutuusluettelossa, olin vähällä kiljua riemusta.

DSCF5899

Terry Pratchett: Niistäjä (Snuff)
Karisto 2016 (2011)
Suomennos: Mika Kivimäki    
Kansi: Paul Kidby
Sivuja: 389
Arvostelukappale

 

 

Yleensä Kiekkomaailma-sarjan kirjoja voi lukea itsenäisinä teoksina, jotka eivät vaadi aiempien osien tuntemusta. Tässä tapauksessa kuitenkin on eduksi, jos on lukenut vähintään sarjan 31. osan Muks!, sillä muuten osa viittauksista menee pahasti ohi.

Kiekkomaailma-sarjassa on useita eri päähenkilöitä omine sosiaalisine ympyröineen. Eri osat keskittyvät eri henkilöihin. Niistäjässä keskiössä seikkailee Vartioston komentaja Samuel Vimes, mutta tällä kertaa ilman muuta Vartiostoa, poissa Ankh-Morporkin kaduilta. Vimesin vaimo lady Sybil on nimittäin saanut suostuteltua miehensä lomalle sukunsa maalaiskartanoon. Vimes on henkeen ja vereen jepari, eikä toimettomana lomailu juuri voisi vähempää kiinnostaa. Toisaalta laatuaika Sybilin ja heidän kuusivuotiaan poikansa nuoren Samin kanssa on tarpeen. Austenin kirjoista ja Downton Abbeystä tuttua aateliston rauhallista maalaiselämää ei kuitenkaan kestä kauaa, ennen kuin Vimesin poliisinvaistot heräävät. Alkaa sekavan rikosvyyhdin selvittely, jonka aikana paljastuu kaikenlaista yllättävää esimerkiksi hiisistä.

Kuten aina, Pratchettin kieli oli mukaansatempaavaa ja luinkin kirjan muutamassa päivässä. Ilman muun Vartioston mukanaoloa aiemmin vähemmälle huomiolle jääneet hahmot saivat enemmän tilaa. Varsinkin lady Sybilin ja Vimesin herrasmiespalvelija Willikinsin hahmot syvenivät mukavasti. Willikis alkoi jopa kiinnostaa todella. Muutamia sivuhenkilöitäkin esiteltiin. Noin kolme neljäsosaa kirjasta juoni eteni mukavaa vauhtia kohti huippuaan. Valitettavasti huippu saavutettiin liian aikaisin, ja viimeinen kolmannes oli enemmän tai vähemmän selittelyä. Aivan loppuunkin yritettiin selvästi kerätä jännitettä, mutta mitään kovin suurta ei saatu aikaiseksi. Pieni pettymys siis. Kaiken selittelyn ja lopettelunjälkeenkin oli loppuun laitettu vielä sivun mittainen jälkinäytös, vain jotta alussa herätetty Jane Austen -pastissi saatiin lopetettua.

Suurin osa kirjasta oli kuitenkin nautittavaa ja sopivan kepeästi aivonystyröitä kutkuttelevaa luettavaa. Oli mukava siirtyä tenttikirjojen keskeltä Niistäjän pariin. Tavalliseen tapaansa Pratchett oli sekoittanut fantasiahupailun mukaan vakaviakin aiheita. Tällä kerralla teemoina olivat lajirasismi ja orjakauppa, sekä kabinettioikeudet.

Suosittelen kirjaa kaikille Pratchettia aiemmin lukeneille Vimes-faneille, mutta muita kehotan tarttumaan johonkin toiseen Kiekkomaailman osaan ensin.

Ainiin! Haluan vielä mainita, että kirjan kansikuvataiteilija Paul Kidby ja minä emme jaa samaa käsitystä Kiekkomaailmasta. Vanhempien kirjojen kansista vastuussa ollut Josh Kirby oli enemmän minun makuuni..

E-kirjat, eli kuinka lukemistoni päivittyi nykyaikaan..

Mitä minulle on tapahtumassa? Luin kirjan, joka on ilmestynyt tällä vuosikymmenellä, vieläpä vain kaksi vuotta sitten! Lisäksi (ja tämä on suurin hämmästys) luin sen e-kirjana! No, selitän vähän tämän omituisen, täysin rutiinien vastaisen tapahtuman syitä..

Minulla on alusta asti ollut epäilykseni e-kirjoista, enimmäkseen vain siksi, että olen materialisti: kirjojen omistaminen on mukavaa, ja niiden katselu kirjahyllyssä rauhoittavaa. Pidän myös painetun kirjan selailusta tunnusta, ja uskon (tiedän) näyttöpäätteellä lukemisen pidemmän päälle rasittavan silmiä. Näiden seikkojen lisäksi olin kuvitellut, että e-kirjojen hankkiminen olisi kovin hankalaa ja vaatisi monia kirjautumisia ja rekisteröitymisiä erilaisiin lukuohjelmiin jne. jne.

Nyt kuitenkin kouluprojektin parissa jouduin ottamaan selvää sähkökirjoista, tai oikeastaan niiden saatavuudesta kirjastoista. Kuulun Piki-verkkokirjaston piiriin, joten kirjauduin sinne tunnuksillani ja etsin e-kirjat. Valikoima ei ole kovin laaja, vain muutamia satoja teoksia, mutta kasvaa koko ajan. Valitsin nimen ja kannen perusteella yhden, jonka päätin kokeeksi lainata. Lainaamiseen oli kaksi tapaa: online lukeminen tai omalle laitteelle lataaminen. Latasin ohjeiden mukaan Adoben sivuilta Adobe Digital Editions -ohjelman omalle koneelleni ja lainasin/latasin kirjan ohjelmaan. Adoben sivuille jouduin rekisteröitymään, ja sen jälkeen kerran kirjautumaan ohjelmaa ensimmäistä kertaa avatessani. Sen enempää ei tarvittu. (Muistutan, että luin kirjaa Windows koneella, muilla laitteilla prosessi on hieman eri, mutta ei sen vaikeampi.)

Adobe Digital Editions

Adobe Digital Editionsin kirjastonäkymä ja kaksi kirjaa..

Kirja on nyt koneellani, ja kun 14 päivän laina-aika on ohi, se palautuu automaattisesti. Ohjelma tallentaa kirjanmerkkini, ja lukeminen on yllättävän miellyttävää ja helppoa. Kaikkia olettamuksiani en kumoa. Perinteinen kirja on käsin kosketeltavampi, enkä koekirjaani pidempää (255s.) opusta jaksaisi kirkkaalta näytöltä lukea (mutta ehkä taustavalottomalla lukulaitteella?). En edelleenkään halua ostaa itselleni (vielä aika kalliita) e-kirjoja, mutta niiden lainaamista jatkan ehdottomasti!

Ai niin, ne tämän vuosikymmenen kirjat… Juuri kun pitäisi syventyä klassikoihin. Graeme Simsionin Vaimotesti oli koelainakirjani, eikä tarkoitus ollut koukuttua… Onneksi olen ollut kipeänä, joten on ollut päivät aikaa lukea. Ihana kirja! Kerron lisää myöhemmin.

P.S. RIP Terry Pratchett, onneksi Kuolema ei ollut sinulle vieras hahmo.