Shirley Jackson: Linna on aina ollut kotimme

Helsingin Science Fiction Seura ry jakaa vuosittain Tähtifantasia-palkinnon vuoden parhaalle suomennetulle fantasiakirjalle. Kun näin tämän vuoden ehdokaslistan, huomioni kiinnittyi heti Shirley Jacksonin teokseen Linna on aina ollut kotimme. Ensinnäkin pidän pitkistä kirjan nimistä, toiseksi olin utelias tietämään, millainen on 60-luvulla kirjoitettu teos, joka saa suomennoksensa vasta näin monen vuoden jälkeen. Lisäsin siis itseni kirjaston varausjonoon ja jäin odottelemaan tätä goottilaisen kirjallisuuden klassikkona pidettyä teosta.

58LinnaOnAinaOllutKotimme

Shirley Jackson: Linna on aina ollut kotimme
(We Have Always Lived in the Castle)
Fabriikki kustannus 2018 (1962)
Suomennos: Laura Vesanto
Sivuja: 198
Kansi: Kristian Jalava
Kirjastosta

Tähtifantasia-palkinnon voitti tänä vuonna Samanta Schweblinin Houreuni, jonka myös lisäsin lukulistalleni. Nyt kuitenkin lisää Jacksonin teoksesta.

Liepeen kirjailijaesittelyn mukaan Shirley Jackson nousi kirjalliseen arvostukseen vasta 2000-luvulla, ja erityisesti 2016 kirjoitettu elämänkerta A Rather Haunted Life nosti kirjailijan teokset uuteen kultakauteen. Tästä kultakaudesta ovat esimerkkejä mm. Netflixin sarjamuotoinen sovitus The Haunting of Hill House –kauhuromaanista, We Have Always Lived in the Castle –teoksen uusi sovitus elokuvaksi, ja kaikesta päätellen myös teosten käännökset uusille kielille.

Teoksen minäkertoja, 18-vuotias Mary Katherine Blackwood (Merricat) asuu vanhalla sukutilallaan yhdessä isosiskonsa Constancen (Connie) ja pyörätuoliin joutuneen, hieman höperön Julian-setänsä kanssa. Koko muu perhe on kuollut. Sukunsa maiden keskelle eristäytynyt kolmikko saa harvoin vieraita, eivätkä he juuri käy ulkomaailmassa. Kahdesti viikossa Merricat joutuu tosin käymään läheisessä kylässä ostamassa ruokaa ja lainaamassa kirjoja kirjastosta. Hän inhoaa noita vierailuja, sillä kyläläiset ovat aina vihanneet Blackwoodeja, ja hän vihaa heitä. Erityisesti jokin tapahtuma kuusi vuotta sitten sai kyläläisten vihan muuttumaan avoimeksi pilkaksi, ja perheen eristäytyneisyyden syvenemään. Julian setä ei pyörätuolissaan pääse liikkumaan sukutilan ympäristöä kauemmaksi, eikä Constancekaan koskaan käy kuin Blackwoodien puutarhan laidalla. Siitä huolimatta, tai oikeastaan juuri sen takia Merricat pitää pienen perheensä päivittäisistä rutiineista muodostuvasta elämästä: he ovat hyvin onnellisia.

”Olemme täällä yhdessä aina, eikö vain, Constance?”
”Eikö sinun koskaan tee mieli lähteä?”
”Minne me menisimme?” minä kysyin. ”Mikä paikka muka sopisi meille paremmin? Kuka meitä ulkopuolella kaipaa? Maailma on täynnä kamalia ihmisiä.” s.78-79

Rauhallinen elämä häiriintyy, kun siskosten Charles-serkku tulee vierailulle, motiivinaan perheen auttamisen sijaan heidän kassakaappinsa sisältö. Rutiinien katkeaminen ja serkun vaikutus kodin ilmapiiriin ja erityisesti Constancen ajatuksiin johtavat lopulta katastrofiin.

Tunnelma teoksessa on kaiken aikaa jotenkin outo ja nyrjähtänyt. Merricat ei ole kuin tavalliset ikäisensä tytöt, ja kerronta on sen mukaista. Hän on täynnä vihaa kyläläisiä ja muita pahoja ihmisiä kohtaan, mutta rakastaa samalla ehdoitta sisartaan. Toisto, rutiinit, suojaavat esineet ja sanat ovat hänen turvanaan maailmaa vastaan. Ja jos ne eivät riitä, hän pakenee Jonas-kissansa kanssa mielikuvitusmaailmaansa Kuuhun, jossa kaikki on niin kuin pitää.

”Sunnuntaiaamuisin tarkistin suojani: puron rannalle hautaamani lippaan hopeadollareita, pitkälle niitylle haudatun nuken ja männikössä kasvavan puun runkoon naulaamani kirjan. Kunhan ne olivat paikoillaan, mikään ei pääsisi meitä satuttamaan.” s. 60

Usein Merricat vaikuttaa ikäänsä nuoremmalta, mutta halutessaan suojella sisartaan hän toimii yllättävän kypsästi ja ovelasti. Teoksen tapahtumat suodattuvat vahvasti hänen omintakeisen maailmankuvansa kautta, eikä hän ole kertojana kaikkein luotettavimpia. Lukijalle ei koskaan suoraan selitetä mitään, joten yksityiskohdat muun perheen kuolemasta ja siitä, mitä kuusi vuotta sitten tapahtui, paljastuvat hitaasti, pala kerrallaan ja rivien välistä luettuina. Näin jännitys pysyy tehokkaasti yllä, ja lukija joutuu olemaan erityisen tarkkaavainen.

Kirja on kirjastossa (ainakin siis Tampereella) hyllytetty kauhukirjallisuuden joukkoon, ja ilmeisesti kirjailijan muut teokset sopivatkin tähän kategoriaan, mutta Linna on aina ollut kotimme ei mielestäni sinne kuulu. Vaikka teos on luokiteltu muuallakin usein goottilaiseksi psykologiseksi kauhuksi, ei tunnelma oman kokemukseni mukaan koskaan tiivistynyt tyypillisestä salapoliisiromaanista poikkeavaksi. Sillä vaikka jotkin tapahtumat ovatkin hirveitä ja kaoottisia, ihmismielen kuvaus osuvaa ja raadollista ja tunnelma vanhalla sukutilalla goottilaisen synkkä, on suurin osa teoksesta omistettu (hahmojen näkökulmasta) tutulle ja turvalliselle, kodille, rutiineille ja rakkaudelle. Teos sai oman oloni toisinaan hyvin epämukavaksi, mutta kauhulle leimallista pelkoa en lukiessani tuntenut.

Luokitteluerimielisyyksistäni huolimatta pidin teoksesta kovasti. Se oli mukanani lomamatkalla, ja lukemisen puutteessani ahmin sen peräti kolmesti kyllästymättä. Teksti piti tiukasti otteessaan, erityisesti viimeisiä lukuja lukiessa kirjaa oli lähes mahdoton laskea käsistään. Lopun avoimuus ja tulkinnalle jätetty tila kautta kertomuksen miellyttivät.

Suosittelen teosta lämpimästi kaikille psykologisen jännityksen, goottilaisen tunnelman ja poikkeavien henkilöhahmojen ystäville. Ja tietysti muillekin kiinnostuneille. Mutta jos pidät selkeistä lopuista ja hyvin solmituista langanpäistä, kehotan miettimään kahdesti ennen teokseen tarttumista.

kirjankansibingo2019_1
Kirjankansibingosta saan tällä teoksella rastitettua kohdan ”huonekalu”. Tarkasti katsottuna kannessa nimittäin on ikkunan lisäksi tuoli ja pöytä.

 

Vasta suomennetusta klassikosta on kirjoitettu ahkerasti, mm. näissä blogeissa:

Hurja Hassu Lukija
Kosminen K
Kymmenes kirjain
Lumiomena
Mitä luimme kerran
Oksan hyllyltä
Taikakirjaimet

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Luo ilmainen kotisivu tai blogi osoitteessa WordPress.com.

Ylös ↑

%d bloggers like this: