Tuliko bingo?

Ehdin näin viime tipassa kirjoittaa koontipostauksen Kirjakaapin kummituksen isännöimästä kirjankansibingosta. Osasta haasteen aikana lukemistani kirjoista kirjoitin jo aiemmin, mutta osasta vasta hamassa tulevaisuudessa. On se vaan sen verran kiireistä tämä entisen kesälomalaisen elämä ollut.. Bingoruutuja täyttivät siis lukemisjärjestyksessä seuraavat kirjat: Syntymäpäiväkirjeitä - Ted Hughes (kasvi) Kotiopettajattaren romaani - Charlotte Bronte (punainen) Candide - Voltaire (nainen)... Continue Reading →

Mainokset

Kaksitoista klassikkoa 8-9/12: Candide ja Nuoren Wertherin kärsimykset

Klassikoita taas... Nämä klassikot pääsivät yllättämään, sillä Tyhmyyden ylistyksen jälkeen suhtautumiseni ennen 1800-lukua kirjoitettuihin teoksiin oli hieman epäileväinen. Candide osoittautui kuitenkin mahdottoman viihdyttäväksi ja oikeasti hauskaksi kirjaksi, ja Nuoren Wertherin kärsimykset oli sekin mukava luettava. Voltaire: Candide Tammi 1967 (1759) Suomennos: J. A. Hollo Sivuja: 134 Candide on valistusfilosofi Voltairen tunnetuin teos. Vain hieman yli... Continue Reading →

Kilpikonnien hidas valssi – tämän kesän pettymys

Katherine Pancol: Kilpikonnien hidas valssi (rans. La valse lente des tortues) Suomennos: Lotta Toivanen Bazar 2012 (2008) Sivuja: 761 Myönnän, en ole lukenut sarjan ensimmäistä osaa Krokotiilin keltaiset silmät. En silti usko, että sillä olisi ollut mitään väliä mielipiteeni suhteen. Tästä kirjasta en vain pitänyt. Sellaista tapahtuu joskus, kun ostaa kirjan pelkän kansikuvan houkuttelemana. Kannet... Continue Reading →

Kesäjanssoni

Viime vuonna, Toven juhlavuoden kunniaksi, Viestiä ja muitakin Janssoneita luettiin blogeissa ahkerasti, myös minä luin, vaikken siitä kertonutkaan. Viime kesänä luin nimittäin ensimmäisen kerran Tove Janssonilta jotain muuta kuin muumikirjoja. Lainasin kirjastosta ja luin novellikokoelman Nukkekaappi. Pidin sen vakavasta kepeydestä ja yksinäisistä hahmoista. Tänä kesänä en tyytynyt lainaamaan, vaan peräti ostin omaksi novellikokoelma Viestin. Viesti... Continue Reading →

Kaksitoista klassikkoa 4-6/12: Ariel ja Syntymäpäiväkirjeitä

Koska Sylvia Plath ja Ted Hughes olivat aikoinaan aviopari, ja koska Syntymäpäiväkirjeitä kertoo Plathista, esittelen heidän kokoelmansa yhdessä. Ariel ja Syntymäpäiväkirjeitä olivat klassikkopakettini ainoat runokokoelmat. Koska en juuri runoista perusta, jännitin näiden lukemista etukäteen, osittain turhaan. Sylvia Plath: Ariel Kirjayhtymä 1983 (1965) Suomennos: Kirsti Simonsuuri Kansi: Victoria Lucas Sivuja: 87 Ted Hughes: Syntymäpäiväkirjeitä (Birthday letters)... Continue Reading →

Luo ilmainen kotisivu tai blogi osoitteessa WordPress.com.

Ylös ↑