Kirjoja ulapalta -lukuhaaste

Kirjoja ulapalta - merellinen lukuhaaste 2019 on päättynyt! Kenties meri ei ole elementtini, sillä kovin montaa aiheeseen liittyvää kirjaa ei tänä aikana tullut luettua. Mutta luin kuitenkin edes ne kirjat, jotka olin suunnitellutkin lukevani, eli Ernest Hemingwayn teoksen Vanhus ja meri, sekä Tove Janssonin Muumipappa ja meri. Kummassakin meri oli vahvasti esillä, sekä miljöönä että... Continue Reading →

Klassikkohaaste 9: Sillanpään Ihmiset suviyössä ja Poen Kootut kertomukset

Ajattelin lukea tämänkertaiseen kirjabloggaajien klassikkohaasteeseen Suomen ainoan kirjallisuusnobelistin F. E. Sillanpään Siljan (eli Nuorena nukkunut). Lähikirjastossani teoksen kaikki kappaleet olivat kuitenkin lainassa, joten laiskuuttani päädyin saman kirjailijan kevyen kesäiseltä kuulostavaan teokseen Ihmiset suviyössä. Frans Emil Sillanpää: Ihmiset suviyössä - Eepillinen sarja Otava 2013 (1934) Sivuja: 175 Kirjastosta ”Oikeata yötähän ei pohjolassa vielä tähän aikaan olekaan.... Continue Reading →

Shirley Jackson: Linna on aina ollut kotimme

Helsingin Science Fiction Seura ry jakaa vuosittain Tähtifantasia-palkinnon vuoden parhaalle suomennetulle fantasiakirjalle. Kun näin tämän vuoden ehdokaslistan, huomioni kiinnittyi heti Shirley Jacksonin teokseen Linna on aina ollut kotimme. Ensinnäkin pidän pitkistä kirjan nimistä, toiseksi olin utelias tietämään, millainen on 60-luvulla kirjoitettu teos, joka saa suomennoksensa vasta näin monen vuoden jälkeen. Lisäsin siis itseni kirjaston varausjonoon... Continue Reading →

Bram Stoker: Dracula

”Vampyyrikirjallisuuden ylittämätön klassikko”, lukee teoksen kannessa. Vampyyrikirjallisuuden ensimmäinen klassikko, sanon minä. Sillä vaikka opinkin suomentajan kattavasta jälkipuheesta, että vampyyrikirjallisuutta tosiaan oli jo ennen Bram Stokeria, on juuri Dracula se teos, joka muistetaan, jota toistetaan ja jonka vaikutus näkyy kaikissa myöhemmissä vampyyreissä, niin kirjallisuudessa kuin muussakin mediassa. Bram Stoker: Dracula Otava 2014 (1897) Suomennos: Jarkko Laine... Continue Reading →

Feministinen utopia 1900-luvun alusta: Herland

HBO:n Handmaid’s Tale sarjan jälkeen Margaret Atwood ja hänen feministinen dystopiaromaanisa Orjattaresi oli äkkiä taas ajankohtainen ja tunnettu. Itse olin juuri pari vuotta aiemmin sen lukenut, joten nyt kiinnostukseni suuntautui muualle. Pohdin utopiakirjallisuutta, ja kaverini vinkkasi minulle Keltainen seinäpaperi -novellistaan tunnetun Charlotte Perkins Gilmanin teoksen Herland. Mikä olisikaan mielenkiintoisempi aikamatka menneeseen, kuin 1915 kirjoitettu feministinen... Continue Reading →

Anthony Burgess: Kellopeliappelsiini

Melkein hävettää myöntää, etten ollut tätä klassikkoa aiemmin lukenut. Ja Stanley Kubrickin vuoden 1971 elokuvasovituksenkin näin vasta kirjan luettuani. No, parempi myöhään.. Vaikka sekä kirja että elokuva ovat oman lajinsa klassikoita, on niissä joitain eroja, esimerkiksi päähenkilön ikä. Seuraavat huomioni koskevatkin siis nimenomaan kirjaa. Anthony Burgess: Kellopeliappelsiini (A Clockwork Orange) Like 2007 (1962) Suomennos: Moog... Continue Reading →

Klassikkohaaste 4: Uljas uusi maailma

Näin siinä käy, kun ilmoittautuu haasteeseen hyvissä ajoin, lukee teoksen hyvissä ajoin, kirjoittaa siitä postauksen hyvissä ajoin ja sitten unohtaa julkaista sen. No, en minä vielä kovin myöhässä ole, joten tässä ajatuksiani klassikosta. Aldous Huxley: Uljas uusi maailma (Brave New World) Tammi 2012 (1932) Suomennos:  I. H. Orras Sivuja: 261 Veljen hyllystä Huxleyn Uljas uusi... Continue Reading →

Klassikkohaaste! Franz Kafka: Oikeusjuttu

Kirjabloggaajien klassikkohaaste on nyt ohi, ja oikeastaan koontipostauksia olisi pitänyt tehdä jo eilen. En kuitenkaan kasaantuvilta koulukiireiltä millään ehtinyt, joten olen päivän jäljessä. Luettavanani oli Kafkan Oikeusjuttu. Törmäsin kirjaan kesällä, kun se oli myynnissä ihanassa torikojussa, josta poimin mukaani pari muutakin aarretta. Luin viime vuonna KafkanNälkätaiteilija -novellikokoelman, joten ajattelin Oikeusjutunkin sopivan makuuni. Kirja sai kuitenkin... Continue Reading →

Kaksitoista klassikkoa 10-12/12: Draamat

Viimeinkin klassikkopostaukseni loppuvat! Viimeisimpään, vaan ei vähäisimpään, joukkoon jäivät klassikkokasani draamat: Molièren Saituri, Strindbergin Neiti Julie ja Tšehovin Vanja-eno. Pidän kovasti näytelmien katselemisesta, mutta myös niiden lukeminen on mielenkiintoista. Tekstin ikään kuin kääntää päässään näytellyksi, kaikkine näyttämöviitteineen päivineen. Näiden klassikoiden lukeminen oli siis ehdottomasti nautinto. Molière: Saituri (L'Avare) WSOY 1999 (1668) Suomennos: Lauri Hirvensalo Sivuja:... Continue Reading →

Luo ilmainen kotisivu tai blogi osoitteessa WordPress.com.

Ylös ↑