Vaarallinen juhannus – kirja vs. sarja

Alkuvuodesta Ylellä ensiesityksensä saanut uusi muumisarja Muumilaakso oli tekijöiltään jättisatsaus: sen on arveltu olevan minuuttikohtaisesti mitattuna kallein suomalainen tv-sarja ikinä. Sarja on kuitenkin saanut varsin ristiriitaisen vastaanoton ainakin suomalaiselta yleisöltään. Uusi animaatiotyyli, englanninkielinen musiikki, uudet ääninäyttelijät sekä vauhdikkaampi tyyli ja fyysisempi huumori ovat keränneet niin kiitosta kuin kritiikkiä.

Tekijöiden mukaan Muumilaakso on visuaalisesti ja kerronnallisesti nykyaikainen versio tutuista hahmoista ja teemoista, alkuperäisten teosten pohjalta ja niiden henkeä kunnioittaen. Tarkoitus on ollut saada jaksot kestämään aikaa ja useita katselukertoja. Alkuperäiset tarinat on sovitettu vastaamaan nykypäivän tarpeita: lempeyttä, ystävyyttä ja lämmintä yhdessäoloa. (Lähde: Yle.)

Näin juhannuksen kunniaksi ajattelin, että olisi hauska tehdä hieman vertailua. Vaarallinen juhannus on tuttu muumitarina, josta on jo useita versioita, eikä sitä ole uudessa Muumilaaksossakaan unohdettu. Toteutus eroaa kuitenkin paljon totutusta. Yhtenäisen kokonaisuuden sijaan Vaarallisen juhannuksen tarinaa ja teemoja on sarjassa jaettu kolmeen eri jaksoon; jakso 4: Kelluva teatteri, jakso 5: Kultainen häntä ja jakso 7: Nuuskamuikkunen ja puistonvartija.

Keskityn vertailussani Nuuskamuikkunen ja puistonvartija -osioon ja sitä vastaavaan osuuteen kirjassa. Kuinka paljon alkuperäistä teosta jaksossa on jäljellä? Onko alkuperäisen tarinan henkeä todella kunnioitettu? Mitä muutettiin ja mitä jätettiin kokonaan pois? Näitä kysymyksiä aion pohtia seuraavaksi.

57Vaarallien_juhannus1

Tove Jansson: Vaarallinen juhannus
(Farlig midsommar)
WSOY 1991 (1957)
Suomennos: Laila Järvinen
Sivuja: 140
Omasta hyllystä
Muumilaakso (Moomin Valley)
Luova johtaja ja vastaava tuottaja: Marika Makaroff
Ohjaaja: Steve Box
Tuottaja: John Woolley
Käsikirjoittajat: Nick Ostler ja Mark Huckerby
Tuotantoyhtiö: Gutsy Animations
Formaatti: 13 x 22 minuuttia
Suomi/UK 2019

Mitä ei muutettu

Sekä jakso että kirjan osa alkavat, kun Nuuskamuikkunen löytää veden varaan joutuneen Pikku Myyn nukkumasta ompelukorista. Hän tarjoaa Myylle syötävää, jonka jälkeen he suuntaavat kieltokylttien täyttämään puistoon, jonka puistonvartijan Nuuskamuikkunen haluaa pelästyttää. Matkalla Muikkunen soittaa huuliharpullaan laulua, jonka Myy Muikkusen yllätykseksi tunnistaa ja laulaa mukana. Puiston hiekkalaatikossa istuu onnettoman näköinen lauma orpolapsia. Muikkunen kylvää puistoon hattivatin siemeniä, jotka itävät vain juhannusyönä. Hattivatit kasvavat, ja puistonvartija juoksee niiden takaa ajamana pois. Nuuskamuikkunen repii kieltokyltit ja vapauttaa orpolapset. Lapset ovat päättäneet ihailla Nuuskamuikkusta ja jäädä tämän seuraan, ja vastahakoinen Muikkunen lähtee lapsineen puistosta. He löytävät hylätyn talon, jossa Nuuskamuikkunen tarjoaa lapsille ja Myylle ruuaksi papuja.

Nuuskamuikkusen toimista tietämättömät Niiskuneiti ja Muumipeikko sattuvat löytämään puiston ja alas revityt kieltokyltit, ja riemuitsevat juhannuskokon aineksista. Poliisi luulee heidän repineen kyltit alas, ja pari joutuu vankilaan. Vankilassa he kuitenkin onnistuvat huijaamaan vanginvartijaa päästämään heidät ulos tossujen sovitusta varten.

Yhtäläisyyksiä on siis varsin paljon, ja mainitsemieni suurten linjojen lisäksi myös monet yksityiskohdat ovat samanlaisia. Esimerkiksi vuorosanat Muikkusen ja Myyn kohdatessa ovat hyvin lähellä toisiaan. Alkuperäisteosta on siis selkeästi luettu tarkkaan.

Mitä muutettiin

Kirjassa Myy on pudonnut tulvan kyydissä ajelehtivasta teatterista, kun taas sarjassa Muumipeikon ja Niiskuneidin veneestä joella. Tämä johtuu siitä, että sarjassa tulva- ja teatteriosiot on erotettu Nuuskamuikkuseen liittyvästä tarinasta.

Nuuskamuikkunen ei kirjassa ole nähnyt Myytä pitkään aikaan, eikä siksi tunne tätä. Sarjassa he sen sijaan ovat ainakin ohimennen kohdanneet aiemmissa jaksoissa, eikä heidän siis pitäisi olla vieraita toisilleen. Siksi oli hieman kummallista, että juuri heidän ensikohtaamisensa dialogi oli säilytetty niinkin samanlaisena. Muikkunen ei esimerkiksitiedä Myyn nimeä, vaan puhuttelee tätä pienokaiseksi. Muikkunen myös hämmästyy, kun Myy tuntee hänen Muumipeikolle opettamansa laulun.

Sarjassa Nuuskamuikkunen törmää puistoon sattumalta, ja suuttuu vain, koska puisto on yksityinen. ”Metsä kuuluu kaikille”, hän sanoo jakson alussa, ja puiston ”yksityisalue” -kyltteihin törmätessään hän hermostuu. Pikku Myyllä sattuu olemaan mukana hattivatin siemeniä, joita Nuuskamuikkunen sitten päättää käyttää, koska sattuu olemaan ainut hetki vuodesta, kun ne toimivat.

Kirjassa Muikkunen ei ole tullut puistoon sattumalta, vaan suunnitelmansa mukaan, hattivatin siemenet tarkoituksella taskussaan. Puistonvartija on hänen vanha vihollisensa, sillä vartija haluaa kieltää kaiken hauskan. Puiston ei sanota olevan yksityisaluetta, vaikka sinne tuleminen onkin ankarasti kielletty. Kieltokylteissä lukee lisäksi mm. tupakointi kielletty, nauraminen ja viheltäminen kielletty, tasajalkaa hyppiminen kielletty jne. Puiston puut on leikattu luonnottoman muotoisiksi, ja orpolapset on pakotettu hiekkalaatikkoon leikkimään, vaikka he eivät olisi halunneet tulla puistoon ollenkaan. Kirjan Nuuskamuikkusella on siis paljon enemmän syitä pelotella puistonvartijaa.

DSCF9619

Muumipeikko ja Niiskuneiti joutuvat kieltokylttien alas repimisestä ja polttamisesta vankilaan, mutta kirjassa heidät saa kiinni erittäin mielellään poliisina ja vanginvartijana työskentelevä hemuli, ei Puistonvartija ja vastahakoinen poliisihemuli, kuten sarjassa. Koska kirjan hemuli on mielellään poliisi ja pitää itsestään selvänä rikollisten vangitsemista, ei hän tietenkään päästä Muumipeikkoa ja Niiskuneitiä mistään syystä pois sellistä. Sen sijaan hän haluaa mennä katsomaan teatteriesitystä, ja kutsuu siksi ajaksi serkkunsa, pienen ja lempeän hemulin, vahtimaan vankeja. Sarjassa poliisi ja lempeä hemuli on sulautettu samaksi henkilöksi.  Kirjan lempeä hemuli päästää vangit ulos tossujen sovitusta varten ja kutsuu luokseen teelle, koska nämä vaikuttivat viluisilta. Vangit kuitenkin vakuuttavat olevansa syyttömiä, eikä pieni hemuli voi siksi missään nimessä vangita heitä uudelleen. Hän päättää selittää kaiken serkulleen.

DSCF9620

Sarjassa jakson suuri juonenkäänne on, kun Nuuskamuikkunen saa tietää ystäviensä olevan vankilassa puolestaan, ja lähtee pelastamaan heitä. Sattumalta hän päätyykin itse orpolasten kanssa vankilaan. Vankilassa hän päättää tunnustaa ja kärsiä ansaitun rangaistuksensa. Muumipeikko ehdottaa rangaistukseksi, että Nuuskamuikkunen tekee viisituhatta uutta kieltokylttiä. Orpolapset kuitenkin auttavat, ja lopulta kyltit on tehty varsin nopeasti. Muikkunen on maksanut velkansa yhteiskunnalle ja on pahoillaan. Katsojat oppivat siis, että rikosta seuraa rangaistus ja sääntöjä on toteltava. Kuulostaako muka Muumeilta? Kaikista kirjan tarinaan sarjassa tehdyistä muutoksista tämä on mielestäni kaikkein pahin.

Kirjassa Nuuskamuikkunen tunnustaa repineensä kyltit alas vasta, kun poliisi huomaa vankiensa karanneen ja haluaa ottaa heidät kiinni. Tuomioon alistumisen sijaan Muikkunen lähtee Muumipeikon kanssa poliisia ja muita hemuleita veneellä pakoon, ja koko matka takaisin Muumilaaksoon on yhtä pakoa. Lopulta hemulit saavat kuitenkin heidät kiinni. Nuuskamuikkunen ei vieläkään kadu rikostaan tai pyydä anteeksi. Mukana ollut pieni lempeä hemuli kuitenkin väittää Muikkusen tehneen niin, ja ojentaa poliisille vihon, johon on kirjoittanut viisituhatta kertaa sanat ”On kielletty”. Nuuskamuikkunen yrittää vastustella, mutta pieni hemuli pyytää häntä olemaan hiljaa, sillä rangaistuksen täyttäminen oli hänestä hurjan mukavaa. Puiston tuhotuiden kieltokylttien tilalle Muumimamma ehdottaa, että Puistonvartija pystyttää hänen kukkapenkkiinsä muutaman kieltokyltin, kuten: ”Pikku ötököitä pyydetään jättämään hiukan salaattia jäljelle”. Se sopii poliisille, ja Muumiperhe, Muikkunen mukaan luettuna, päästetään menemään. He joutuvat ainoastaan lupaamaan, etteivät tee sitä toiste.

Kirjan Nuuskamuikkunen siis pysyy kieltoja vastustavana anarkistina, eikä Muumiperhekään mielellään kiellä mitään, jos voi pyytää kauniisti. Sarjan Muikkunen sen sijaan on pakotettu tottelemaan yhteiskunnan sääntöjä, ja jopa osallistuu uusien kieltojen tekemiseen. Nuuskamuikkunen tekemässä kieltokylttejä? Ei sellainen vain mitenkään ole mahdollista! Aivan kuin sarjan tekijät olisivat täysin poistaneet Nuuskamuikkusen kaikkein tärkeimmän ominaisuuden oman tiensä kulkijana ja turhista säännöistä piittaamattomana! Kaipuu yksinäisyyteen ja filosofinen pohdiskelu ovat toki myös osa Muikkusta, mutta (isä Juksulta peritty) anarkismi on kuitenkin se, mikä tekee Nuuskamuikkusesta Nuuskamuikkusen. On aivan käsittämätöntä, että tämä ominaisuus on hahmosta hävitetty, vain jotta lapsille saadaan jaksoon keinotekoisen opettavainen loppu. Olen aivan tuohtunut! Nopeatempoinen pako olisi sitä paitsi sopinut hyvin sarjan vauhdikkaaseen tyyliin, ja ollut nykyistä opettavaista loppua tuhat kertaa parempi.

Muitakin hahmoja on sarjaa varten muutettu, ja sen tekijät myös myöntävät. Suurin osa muutoksista on mielestäni ihan hyviä, tai ainakin siedettäviä. Orpolapsia on kirjassa 24 ja he osaavat puhua, sarjassa heitä on ymmärrettävästi vähemmän, eivätkä he puhu lainkaan. Sarjassa lapsia puhutellaan myös kummalla ”Puuhiset” -nimellä, kun kirjassa he ovat vain orpoja metsän lapsia.

Muumipeikko, Niiskuneiti ja Pikku Myy tuntuvat kaikki sarjassa kirjan vastineitaan vanhemmilta, ja Muumipeikko yrittää kiihkeämmin itsenäistyä. Myyn luonne on kuitenkin muuttunut liikaa. Kirjassa Myy on kaikesta lapsenomaisen innoissaan ja nauraa aidon onnellisesti, vaikka pohjavire onkin pahanilkinen. Sarjan Myy on sen sijaan paljon kyynisempi, sarkastisempi ja vähemmän innoissaan yhtään mistään. Henkilökohtaisesti en pidä tästä muutoksesta tippaakaan. Tässä ”teini-Myyssä” ei minusta vain ole sitä jotain. Sarjan Myy on myös fyysisesti paljon suurempi, eikä taatusti mahtuisi Nuuskamuikkusen taskuun, vaikka yrittäisi.

Mitä jätettiin kokonaan pois

Kirjassa on paljon myös sellaista, mitä sarjaan ei ole ollenkaan huolittu. Mainitsin jo, että koko teatteri- ja tulvaosiot puuttuvat sarjan tästä tarinasta. Sen seurauksena poissa on myös onneton Vilijaana, jonka epäonnistuneisiin juhannusjuhliin Muumipeikko ja Niiskuneiti päätyivät. Kirjassa Vilijaana on mukana polttamassa kylttejä ja lopulta vankilassakin, ja tyhjä talo johon Muikkunen ja orpolapset päätyvät on Vilijaanan, ei Puistonvartijan. Vaikka Vilijaanalla on kirjan tarinassa oma osansa, olisi hän sarjan käsittelemässä osiossa kieltämättä turha. Myös Puistonvartijan rouva, Puistotäti on sarjasta jätetty pois, varmasti samasta syystä.

Harmillisesti sarjasta puuttuu myös Pikku Myyn isosisko, Mymmelin tytär (kutsuttu myös pelkäksi Mymmeliksi). Hän on se, joka on siskostaan ja tämän kasvatuksesta ensisijaisesti vastuussa. Kaikki lastenkasvatusneuvot, joita Pikku Myy antaa orpolasten kanssa tuskastuvalle Nuuskamuikkuselle, ovat Mymmelin tyttäreltä peräisin. Nuuskamuikkunen ja puistonvartija -jaksossa Mymmelin tyttärelle ei tosin olisi ollut juuri sijaa, mutta on ikävää, ettei häntä ole koko sarjassa.

Lainkaan yllättävää ei ole se, että sarjasta puuttuvat myös kaikki maininnat tupakasta. Kirjojen Nuuskamuikkunen nimittäin polttaa piippua, ja lopussa orpolapset lahjoittavatkin hänelle itse tehdyn tupakkamassin täynnä vadelmanlehtiä sunnuntaitupakaksi. Tupakoivaa Nuuskamuikkusta ei olekaan nähty televisiossa aikoihin, sillä piipusta oli luovuttu jo japanilaisessa Muumilaakon tarinoita -sarjassa.

DSCF9618

Vaikka tupakan poissaolo ei minua haittaa, on sääli, että suhde Nuuskamuikkusen ja lasten välillä jää sarjassa kovin pintapuoliseksi. Lapset eivät anna Muikkuselle lainkaan lahjaa, eivätkä he muutenkaan kommunikoi paljoa, sillä he ehtivät sarjassa olla yhdessä vain hetken. Kirjassa Muikkunen toimii lasten huoltajana hyvän aikaa, ja joutuu kohtaamaan isyyden haasteet, apunaan vain Pikku Myyn hyvät ja ei-niin-hyvät neuvot.

”-Simputin kakarat! sanoi Nuuskamuikkunen, joka seisoi pesemässä lasten sukkia talon nurkassa. Oletteko unohtaneet että me eilen tervasimme katon? Tahdotteko te, että minä hylkään teidät, hyppään järveen tai hakkaan teidät liiskaksi?”
s. 118-119

 

Nuuskamuikkunen ehtii kirjassa viedä lapset myös teatteriin, jonne he lopulta jäävätkin, Emman ja Vilijaanan huomaan. Nuuskamuikkunen lupaa kuitenkin käydä joka vuosi katsomassa heitä, ja kirjoittaa heille kirjeitä syntymäpäivinä. Isyys siis säilyy, vaikka välimatka kasvaa. Nuuskamuikkunen tosin toivoo, ettei kukaan luule, että kaikki kaksikymmentäneljä olisivat hänen omiaan, sillä silloin häntä kyllä hiukan kainostuttaisi. Hih!

 

Kaiken kaikkiaan sarjan ote koko Puistonvartija-tarinaan oli siis aika perustavanlaatuisella tavalla erilainen. Suorat opettavaiset loput, joissa kannustetaan yhteiskunnan sääntöjen noudattamiseen, eivät ole sitä, mistä Muumit ovat tulleet tunnetuksi. Kaikkea muuta! En sano, että koko sarja olisi tämän yhden jakson takia Muumien hengen vastainen, mutta kyllä Jansson nyt pyörisi haudassaan, jos tietäisi Nuuskamuikkusen kirjoittaneen kieltokylttejä!

En ole varma suosittelisinko sarjaa kenellekään. Uteliaat ovat sitä varmasti jo katsoneet, samoin lapset. Oma mielikuvani nykyaikaan päivitetyistä, mutta alkuperäistä henkeä kunnioittavista Muumeista on kuitenkin täysin eri kuin sarjan tarjoama. Jotkut tästäkin silti pitävät, ja mikäs siinä.

Kirjaa suosittelen sen sijaan aivan kaikille, iästä riippumatta! Lukekaa ja ihastukaa Muumeihin joka sivulla uudestaan. Vaarallinen juhannus kestää aikaa ja useita lukukertoja, ja tarjoaa taatusti lempeyttä, ystävyyttä ja lämmintä yhdessäoloa – maustettuna kunnon kapinahengellä!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Luo ilmainen kotisivu tai blogi osoitteessa WordPress.com.

Ylös ↑

%d bloggers like this: