Bram Stoker: Dracula

54Dracula

”Vampyyrikirjallisuuden ylittämätön klassikko”, lukee teoksen kannessa. Vampyyrikirjallisuuden ensimmäinen klassikko, sanon minä. Sillä vaikka opinkin suomentajan kattavasta jälkipuheesta, että vampyyrikirjallisuutta tosiaan oli jo ennen Bram Stokeria, on juuri Dracula se teos, joka muistetaan, jota toistetaan ja jonka vaikutus näkyy kaikissa myöhemmissä vampyyreissä, niin kirjallisuudessa kuin muussakin mediassa.

Bram Stoker: Dracula
Otava 2014 (1897)
Suomennos: Jarkko Laine
Sivuja: 607
Kansi: Tiina Palokoski 
Omasta hyllystä

Tämä teos on odottanut hyllyssäni luetuksi tulemista jo hyvän aikaa. Klassikoihin tarttuminen tuntuu toisinaan niin raskaalta. En ole katsonut ainuttakaan lukuisista kirjaan pohjautuvista elokuvista, joten en juuri tiennyt mitä odottaa. Mutta tässä tapauksessa vitkastelin suotta, sillä teos imaisi minut heti mukaansa, ja luinkin sitä varsin pitkiä pätkiä kerrallaan.

Draculassa on (itse kreivi Draculan lisäksi) seitsemän päähenkilöä: nuori asianajaja Jonathan Harker, tämän kihlattu Mina Murray, Minan ystävä Lucy Westenra, Lucyn kilpakosijat Dr. John Seward, Quincey Morris ja Arthur Holmwood, sekä hollantilainen tohtori ja opettaja Abraham Van Helsing.

Kertomus rakentuu hahmojen päiväkirjamerkinnöistä, kirjeenvaihdosta ja sähkeistä, sekä muutamista yksittäisistä lehtiartikkeleista. Koska kerronta ei ole aivan samanaikaista tapahtumien kanssa, joutuu lukija tarinaa seuratakseen tulkitsemaan monet tapahtumat itse, täyttäen eri kertojien näkökulmien väliin jäävät aukot. Etäisyys kerronnan ja tapahtumien välillä toisaalta vähentää tapahtumien kammottavuutta, toisaalta taas lisää sitä, kun lukija pikku hiljaa ymmärtää asioita, joista hahmot eivät itse ole vielä tietoisia.

Kirjoitustyyliltään Dracula ei poikkea muista aikalaisistaan, ja erityisesti Jonathan Harkerin ja tohtori John Sewardin asialliset, tarkat ja analyyttiset päiväkirjamerkinnät toivat itselleni hetkittäin mieleen Arthur Conan Doylen tohtori Watsonin.

”Panen nyt muistiin kaiken viime sanelukerran jälkeen tapahtuneen niin tarkasti kuin muistan. Yksikään mielessäni oleva yksityiskohta ei saa jäädä pois; minun täytyy pitää hermoni kurissa.”
– Tri Sewardin päiväkirja s. 408

Lucyn ja Minan kerrontatyylit taas ovat paljon romanttisempia, tunteellisempia ja kuvailevampia, mukaillen aikakauden käsitystä miehestä järkenä ja naisesta tunteena. Lucyn rooli on olla romanttinen uhri, Mina paikka taas on sulhasensa rinnalla uutterana pikku vaimona ja sihteerinä.

”Olen viime aikoina työskennellyt hyvin ahkerasti, sillä haluan pysyä Jonathanin opintojen tasalla, ja varsin uutterasti olen harjoitellut pikakirjoitusta. Aion kyetä auttamaan Jonathania naimisiin mentyämme, ja jos osaan pikakirjoitusta kyllin hyvin, voin sen avulla panna muistiin kaiken mitä hän haluaa sanoa […].”
– Minan kirjeestä Lucylle s. 85

Hahmoista etäisimmäksi jäivät Quincey Morris ja Arthur Holmwood, sillä heidän kerrontaansa on mukana tuskin lainkaan. Van Helsingin muistiinpanot sen sijaan erottuivat muista selkeästi muita kehnomman lauserakenteensa ja muutenkin vajavaisemman kielensä ansiosta, jotka korostavat tämän ulkomaalaisuutta.

Entä juoni sitten? En aio kertoa kaikkea, sillä kaltaisiani hitaasti klassikoihin tarttuvia on varmasti muitakin. Elokuvatkaan eivät kuulemani mukaan kaikki noudata kirjan tapahtumia. Jääkööt siis yksityiskohdat jokaisen itse selvitettäviksi.

Pääpiirteiltään kyse on kuitenkin seuraavasta: Jonathan Harker on matkustanut asianajajan töidensä takia Transilvaniaan tapaamaan kreivi Draculaa. Kaikki on aluksi hyvin, mutta hiljalleen käy selväksi, että Dracula on vampyyri ja aikeissa muuttaa Englantiin. Englanti onkin tapahtumapaikkana suurimman osan kertomusta, mistä olin jokseenkin yllättynyt. Olin kai jotenkin kuvitellut, että kaikki tapahtuisi pahamaineisessa Transilvaniassa. Joka tapauksessa, Dracula pääsee Englantiin, ja alkaa ensi töikseen käyttää Lucya ravinnonlähteenään. Lucyn sairastumisesta huolissaan olevat ystävät kutsuvat apuun van Helsingin, jolle pian paljastuu, millaisesta sairaudesta on kyse. Alkaa shakkiottelun kaltainen, siirto siirrolta etenevä jahti, kun päähenkilöt yrittävät estää Draculan kotiutumisen ja surmata tämän. Loppuhuipennusta varten matkustetaan jälleen Transilvaniaan.

Jännitystä kasvatetaan teoksessa hienosti, vähä kerrallaan aaltomaisena liikkeenä. Lähes joka luvun keskikohdilla on vaihe, jolloin kaikki näyttää menevän hyvin, mutta juuri ennen luvun loppua matto vedetäänkin turvallisuuden tunteeseen tuudittautuneen lukijan jalkojen alta, ja tapahtuu jotain kamalaa. Sellaiseen ei tietenkään voi lopettaa, joten lukemista on pakko jatkaa seuraavan luvun puolelle. Varsin koukuttavaa! Loppua kohden tunnelma tiivistyy tiivistymistään, eikä turvallisia suvantoja enää juuri ole. Loppuhuipennuksessa on paljon jännitystä ja toimintaa, mutta kauhua oli kuitenkin ehkä enemmän teoksen alusta keskikohdan tienoille, kun kaiken yllä leijui vielä kammottava epätietoisuus.

Suosittelen Draculaa tyylin takia kaikille viktoriaanisesta kirjallisuudesta pitäville, klassikkoarvon vuoksi kauhun ja vampyyreiden ystäville, sekä kuriositeettina kaikille niille, joita kiinnostaa tietää, miksi yli sata vuotta vanhan kirjan hahmo on vieläkin populaarikulttuurin tunnetuimpia.

Itse pidin teoksessa eniten tyylistä, kerrontatavasta ja jännityksestä. Perushyvä klassikko, muttei mitenkään järisyttävä. Luen silti varmasti vielä toistekin.

 

Draculasta on kirjoitettu myös mm. seuraavissa blogeissa:

Oksan hyllyltä
Kosminen K
Jokken kirjanurkka
Kirjakaapin avain

 

Mainokset

2 thoughts on “Bram Stoker: Dracula

Add yours

  1. Hieno kirjoitus tästä vampyyriklassikosta! Minä tykkäsin Draculassa myös eniten juuri mainitsemistasi tyylistä ja kerrontatavasta. Teos sopii muuten älyttömän hyvin äänikirjaksi eli jos koskaan palaat tähän, suosittelen kokeilemaan!

    John Polidorin Vampyyria pidetään yleensä ensimmäisenä vampyyriklassikkona. Dracula teki vampyyrista populaarihahmon ja loi sille tiettyjä raameja, joita on sittemmin kyllä rikottu niin, ettei kaikilla vampyyreilla ole enää mitään tekemistä Draculan kanssa 🙂 Paljonpuhuvaa silti on, että näissäkin teoksissa joku hahmoista usein on ensimmäisessä ajattelemassa juuri Draculaa.

    1. Äänikirja voisi tosiaan tämän teoksen kohdalla toimia! Täytyy pitää mielessä. 🙂 Se, mitä pidetään klassikkona on toki määritelmästä ja määrittelijästä kiinni. Mutta aivan totta, ilman Vampyyria olisi voinut Draculakin jäädä kirjoittamatta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Luo ilmainen kotisivu tai blogi osoitteessa WordPress.com.

Ylös ↑

%d bloggers like this: