Feministinen utopia 1900-luvun alusta: Herland

HBO:n Handmaid’s Tale sarjan jälkeen Margaret Atwood ja hänen feministinen dystopiaromaanisa Orjattaresi oli äkkiä taas ajankohtainen ja tunnettu. Itse olin juuri pari vuotta aiemmin sen lukenut, joten nyt kiinnostukseni suuntautui muualle. Pohdin utopiakirjallisuutta, ja kaverini vinkkasi minulle Keltainen seinäpaperi -novellistaan tunnetun Charlotte Perkins Gilmanin teoksen Herland. Mikä olisikaan mielenkiintoisempi aikamatka menneeseen, kuin 1915 kirjoitettu feministinen utopia!

51Herland

Charlotte Perkins Gilman: Herland 
Savukeidas 2009 (1915)
Suomennos: Ville-Juhani Sutinen
Sivuja: 286
Kirjastosta

Heti kirjan alussa on kääntäjä Ville-Juhani Sutisen laaja esipuhe. En suosittele sen lukemista ennen itse teosta, sillä se käy varsin yksityiskohtaisesti läpi koko kirjan tapahtumat.

Herlandin päähenkilöitä ovat amerikkalaiset ystävykset Terry, Jeff ja minäkertoja Vandyck. Kertoja muistelee mieskolmikon tutkimusmatkaa syrjäiseen Etelä-Amerikan kolkkaan, josta he löysivät täysin naisten asuttaman maan. Tässä maassa, jota he ryhtyivät kutsumaan Herlandiksi, ovat miehet kuolleet sotien ja sitä seuranneen eristäytymisen jälkeen sukupuuttoon. Naiset kykenevät saamaan lapsia ilman heitä, pelkällä tahdonvoimalla, ja jokainen syntyvä lapsi on tyttö.

Vaikka utopia tarkoittaa ihanneyhteiskuntaa, ei Herland kuitenkaan tunnu tosissaan haaveilevan miehettömästä maailmasta. Maailma ilman miehiä antaakin teoksessa vain alustan pohtia perinteisiä (1900-luvun alun) sukupuolirooleja ja sitä, millainen matriarkaalinen maailma mahtaisi olla. Vaikka kaikki ihmisen kielteiset ominaisuudet tuntuvat teoksessa olevan miessukupuolesta lähtöisin, näen sen kuitenkin miesvihamielisyyden sijaan vain kääntävän päälaelleen niitä asenteita, joita aikakauden miehillä usein tuntui olevan naisista.

Mieskolmikko siis löytää maan, mutta joutuu heti sinne saavuttuaan vangeiksi. Heitä kohdellaan hyvin, ja naiset pyrkivät oppimaan miesten kielen ja opettamaan näille itse omansa. Kun puheyhteys on viimein avattu, vähenee miesten vankeus pikku hiljaa. Uteliaat naiset haluavat tietää maansa ulkopuolisesta elämästä, joten he pyytävät miehiä usein selittämään erilaisia asioita. Viattomilla kysymyksillään he saavat miesten maailman tavat kuitenkin tuntumaan vähintäänkin kummallisilta, kuten seuraavassa katkelmassa, jossa Jeff yrittää selittää, miksi tarjoutui kantamaan hedelmäkorin, ja ajattelee, ettei naisia ole tarkoitettu raskaaseen työhön.

”En ymmärrä”, hän sanoi pehmeästi. ”Ovatko teidän maanne naiset niin heikkoja, että he eivät jaksa kantaa edes näin pieniä esineitä?”
”Se on eräänlainen sovinnaistapa”, Jeff vastasi. ”Me pidämme äitiyttä taakkana ja ajattelemme, että on vain asianmukaista jos mies kantaa kaikki muut taakat.”
”Miten kaunis ajatus!” Celis sanoi silmät säihkyen.
”Toimiiko tapa hyvin?” Kysyi Alima kärkääseen, vikkelään tapaansa. ”Kantavatko kaikki miehet kaikissa maissa muut taakat?”

s.175

Eivätkä kyseenalaistuksen kohteeksi joudu vain naisten asema, vaan lähes kaikki ns. sivistyneen kulttuurin piirteet taloudellisesta kilpailusta, uskonnoista, sodista ja omistusoikeudesta jopa ruokakulttuuriin ja eläintenpitoon asti.

””Riittääkö maidosta niin vasikalle kuin teillekin?”
Vei jonkin aikaa selvittää näille kolmelle pehmeäkasvoiselle naiselle se koko prosessi, jossa lehmältä ryöstetään sen vasikka ja vasikalta sen luontainen ruoka. Tämä aihe vei meidät seuraavaan keskusteluun lihanjalostuksesta. He kuuntelivat meitä, näyttivät kovin kalpeilta ja pyysivät sitten saada poistua paikalta hetkeksi.” s.104

Herland käsittelee monia aiheita, enkä lähde niitä tässä tämän enempää avaamaan. Huomautan kuitenkin, että vaikka teos oli ilmestymisajankohtanaan varsin radikaali, on silläkin taakkanaan joitakin nykyisin hyväksymättömiä käsityksiä ja ajatuksia. Vaikka Herland sijaitsee Etelä-Amerikassa, ovat sen asukkaat valkoisia, arjalaisia, eivät ympäröivässä viidakossa elävien ”villien” kaltaisia. Näihin villeihin sekä naiset että miehet suhtautuvatkin yhtä lailla vähättelevästi. Myös rodunjalostukseen suhtaudutaan teoksessa tavalla, joka nyky-yhteiskunnassa ei tunnu sopivalta. Sillä siinä missä kasveista ja eläimistä on Herlandissa jalostettu parhaat versiot, on niin tehty myös naisille. Heikkoa ainesta olevien ei ole annettu lisääntyä, sillä maassa henkilökohtainen äitiys ei ole jokaisen oikeus.

Muutamaa yksityiskohtaa lukuun ottamatta teos on kuitenkin kestänyt aikaa yllättävän hyvin, ja monet sen esiin nostamista kysymyksistä ovat valideja yhä nykyisinkin. Naisten asema on onneksi länsimaissa muuttunut paljon viime vuosituhannen aikana, mutta kehitettävää yhteiskunnista löytyy aina. Mitään erityisen vauhdikkaita käänteitä on teoksesta turha etsiä, sillä se keskittyy varsin rauhallisesti vain kertoilemaan miesten ajasta Herlandissa. Kieleltään ja tyyliltään teos on siis aikansa lapsi, ja analyyttisesti tapahtumia raportoiva kertoja tuokin mieleen tohtori Watsonin Sherlock Holmesista. Itse pidän kovasti aikakauden tyylistä, mutta se toki on makuasia

Suosittelen teosta ensinnäkin kaikille feministeille, lukekaa, jos ette ole vielä lukeneet. Toiseksi suosittelen sitä kaikille Handmaid’s Tale -sarjan tai kirjan ystäville. Utopiat ovat kaikessa leppoisuudessaan täydellistä vastapainoa dystopien ahdistavuudelle. Kolmanneksi suosittelen kirjaa kaikille, jotka pitävät ajatuksia herättävästä lukemisesta. Herland ei anna valmista mallia toimivalle yhteiskunnalle, vaan enemmänkin haastaa lukijansa aikakaudesta riippumatta arvioimaan uusiksi omia arvojaan ja yhteiskunnan tapoja, eikä se mielestäni ole koskaan pahasta.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑

%d bloggers like this: