Kirjoja ulapalta – merellinen lukuhaaste 2019 on päättynyt! Kenties meri ei ole elementtini, sillä kovin montaa aiheeseen liittyvää kirjaa ei tänä aikana tullut luettua. Mutta luin kuitenkin edes ne kirjat, jotka olin suunnitellutkin lukevani, eli Ernest Hemingwayn teoksen Vanhus ja meri, sekä Tove Janssonin Muumipappa ja meri. Kummassakin meri oli vahvasti esillä, sekä miljöönä että temaattisena elementtinä, joten sikäli hyvin nämä sopivat haasteeseen. Ja kummastakin nautin! Joten iso kiitos haasteesta Nannan kirjakimara!
Ernest Hemingway: Vanhus ja meri (The Old Man and the Sea) Tammi 1999 (1952) Suomennos: Tauno Tainio Sivuja: 130 Kirjastosta
Vanhus ja meri on yksi Hemingwayn tunnetuimmista teoksista, ja merellinen lukuhaaste tarjosi mainion tilaisuuden vihdoin tarttua siihen. Kyseessä on kaunis tarina kalastajavanhuksesta, joka monen huonon pyyntipäivän jälkeen päättää lähteä kauas avomerelle saadakseen vihdoin suuren kalan. Lyhyydestään huolimatta teos sisältää paljon. Se on kuvaus luonnon voimasta ja ihmisen pienuudesta sen edessä, päättäväisyydestä ja sinnikkyydestä, mutta myös elämän ailahtelevaisuudesta. Se kertoo ystävyydestä ja yhteisöllisyydestä, köyhyydestä ja vähään tyytymisestä, mutta samalla paremmasta unelmoimisesta . Sekä hieman myös baseballista.
Lukukokemus oli rauhallinen ja pohdiskeleva, ajatuksia herättävä. Suosittelen, myös meille sisämaan ihmisille.
Vanhuksesta on kirjoitettu myös mm. näissä blogeissa:
Jokken kirjanurkka
Kirjameren alla
Kirjan pauloissa
Tove Jansson: Muumipappa ja meri (Pappan och havet) WSOY 1991 (1965) Suomennos: Laila Järvinen Sivuja 182 Kirjoittajan kuvittama Omasta hyllystä
Muumipappa ja meri on muumikirjojen joukossa yksi suosikeistani, ja olenkin lukenut sen jo lukuisia kertoja. Se on viimeinen muumiromaani, jossa muumiperhe esiintyy, sillä sitä seurannut Muumilaakson marraskuu keskittyy muihin hahmoihin, muumien ollessa poissa. Jo pelkästään siksi tunnen aina tietynlaista haikeutta sitä lukiessani. Haikeus, jonkin ajanjakson loppuminen, mutta samalla myös uuden alkaminen ovatkin näkyviä teemoja teoksessa.
Muumilaaksossa on kaikki hyvin, ja juuri siksi Muumipappa on alkanut tuntea itsensä tarpeettomaksi. Hän kaipaa seikkailua ja vaaran tunnetta, perheensä ihailua. Ja mistä muualta niitä saisikaan, kuin karulta majakkasaarelta keskeltä tyrskyävää merta? Saarella muumit joutuvat kohtaamaan oman yksinäisyytensä ja pohtimaan uudelleen sitä, keitä he ovat ja keitä he haluaisivat olla.
Janssonin kaunis kuvitus, juonen kasvava jännitys ja koko teoksen psykologinen ja filosofinen oivaltavuus tekevät Muumipappa ja meri -teoksesta helposti useamman lukukerran arvoisen klassikon. Suosittelen sitä kaikille pohdiskelijoille, seikkailijoille ja oman elämänsä Muumipapoille.
Elämästä majakkasaarella myös mm. näissä blogeissa:
Jokken kirjanurkka
Kirjakaapin kummitus
Unelmien aika
Villasukka kirjahyllyssä
Sunnuntaisatuja 
Vastaa