Muistoja lapsuudesta

Tänään kävin läpi äidin luona säilössä olleet lastenkirjani. Oli jännittävää nähdä pitkästä aikaa kansia, joiden sisältö oli joskus ollut osa jokaista päivääni. Olo oli kuin luokkakokouksessa. Unohtuneiden kirjojen kuvat toivat mieleeni muistoja yllättävän kaukaa lapsuudesta. Lapsen maailmani oli jäänyt säilöön kansien väliin, kuin kukat prässiin.

Tarkoitus ei kuitenkaan ollut vain nostalgisoida, vaan kerätä joukosta säilytettävät ja pakata muut lahjoitettaviksi. Haluan säästää tuleville sukupolville (kenties tuleville lapsilleni) hyviä kirjoja, ja joistakin en vain voi luopua tunnesyistä. Luulin päätöksenteon olevan vaikeaa, mutta toisin kävi. Sisäinen lapsi minussa erotteli vanhasta tottumuksesta ikävät ja merkityksettömät kirjat pois!

Lopputulos oli kaksi isoa muuttolaatikollista lahjoitettavaa. Muut kirjat saavat vielä jatkaa uniaan äitini ullakon kirjahyllyssä. Aion tosin käydä niitä silloin tällöin tapaamassa. Nuoren aikuisenkin maailma tarvitsee toisinaan satuja!

Mainokset