Kurt Vonnegut: Maaton mies

37_maaton

Kurt Vonnegut: Maaton mies
(A Man Without a Country)
Tammi 2007 (2005)
Suomennos: Erkki Jukarainen
Sivuja: 151
Kirjailijan kuvittama
Äidin hyllystä

Maaton mies on toinen Vonnegutin suomennetuista esseekokoelmista. Paikoin proosan kaltaiset, mahdollisesti osittain fiktiivisiä tapahtumia sisältävät esseet muistuttavat kirjailijan romaaneiden esipuheita.

37

Huumorin kautta jutustellen Vonnegut käy läpi asioita maan ja taivaan välitä. Kahdessatoista esseessä huomiota saavat maailmankirjallisuuden juonikuviot, musiikki ja esittävät taiteet, Yhdysvaltojen politiikka, luonnon tuhoutuminen, nykyaikainen teknologia, uskonnot ja monet muut pienet ja suuret asiat. Esseiden välissä on sinisellä painettuja kuvia ja ”aforismeja” suoraan kirjailijan kynästä tai poimittuna aiemmasta tuotannosta. Englanninkielisten aforismien suomennokset löytyivät kirjan lopusta.

Aforismien ja kuvituksen lisäksi teoksessa oli muutama aivan mahtava kaavio, jotka pysty- ja vaaka-akselin avulla kuvasivat hyvän onnen ja huonon onnen vaihtelua kirjan juonen kuluessa. Alla esimerkit klassikoista.

Väitän esseden sisältävän paikoin fiktiivisiä tai metaforisia tapahtumia, sillä sivulla 122 Vonnegut kertoo saaneensa puhelun hyvältä ystävältään tieteiskirjailija Kilgore Troutilta. Vonnegutia lukeneet tietävät, että kyseinen tieteiskirjailija Trout  on fiktiivinen hahmo, joka esiintyy useissa Vonnegutin romaaneissa. Kirjailija on myöntänyt Kilgore Troutin toimivan välillä hänen alter egonaan. Tämä huomioiden kyse voisi olla myös metaforisesta keskustelusta Vonnegutin eri puolien välillä.

Suosittelen Maattoman miehen lukemista kaikille Vonnegutin ajatusmaailmasta kiinnostuneille. Reilun kymmenen vuotta vanha teos on yhä ajankohtainen. Ja vaikka Vonnegutin kritisoima Yhdysvaltojen hallinto oli kirjoitusajankohtana George W. Bushin johtamaa, pätee moni asia vieläkin:

”Meidän kullankalliissa perustuslaissamme on muuan traaginen vika. ( — ) Tässä se tulee: Ainoastaan pöpipäät haluavat presidentiksi. Se huomattiin jo lukiossa. Ainoastaan selvästi häiriintyneet pyrkivät luokan johtajaksi.” (s. 105)

Pidin, ja luen taatusti uudelleenkin!

Kurt Vonnegut: Mestarien aamiainen

aamiainenKurt Vonnegut: Mestarien aamiainen, eli hyvästi masentava maanantai (Breakfast of Champions or Goodbye Blue Monday!)
Tammi, Keltainen kirjasto 1994 (englanninkielinen alkuteos 1973)
Suomennos: Marjatta Kapari
Sivuja: 275

Koska kirjan nimen toinen osa on Hyvästi masentava maanantai, päätin kirjastosta sen lainatessani, että luen sitä vain maanantaisin. Takana on nyt melkein kaksi kuukautta kiireisiä, mutta kenties vähemmän masentavia maanantaipäiviä.                     

 Poiketen monista muista kirjailijan teoksista, Mestarien aamiaisen maailmasta puuttuu lähes kokonaan absurdi fantasiamaisuus. Ihmiset ja maailma ovat outoja, mutta eivät sittenkään sen oudompia kuin oikeastikaan. Kronologisesti etenevä juoni esitellään kokonaisuudessaan jo ensimmäisessä luvussa: tieteiskirjailija Kilgore Trout saa kutsun Midland Cityn taidefestivaaleille. Siellä hulluksi tulossa oleva Dwayne Hoover lukee yhden hänen teoksistaan. Siitä Hoover sekoaa täysin, ja lopulta toimitetaan pakkopaidassa mielisairaalaan. Juoni toimiikin lähinnä vain kehyksenä ihmisien ja ihmiskunnan omituisuuksien kuvaamiselle. Pilkan kohteena ovat jälleen kerran enimmäkseen amerikkalaiset.

Raskaan kyynisyyden lisäksi kirja on täynnä huumoria, kuten odottaa sopii. Mukaan mahtuu myös lyhyitä selostuksia useista Kilgore Troutin tieteistarinoista. Materiaalia on hurjasti, mutta tapahtumia suhteellisen vähän.

Päähenkilö on monista muistakin Vonnegutin teoksista tuttu Kilgore Trout, sekä Midland Citynläinen autokauppias Dwayne Hoover. Heitä ympäröi suuri joukko muita henkilöitä, mukana itse Kurt Vonnegut. Sekä henkilöhahmona, kaikkitietävänä kertojana että kuvittajana toimiva Vonnegut tuskin voisi olla enempää läsnä kirjassa. Hän rikkoo kerronnan rajoja joka sivulla, silti niin tyylikkäästi (tai tyylittömästi), että se tuntuu oikealta. Aina välillä kerronta katkeaa kirjailijan itsensä piirtämään estottomaan kuvaan.

Osasyy kirjan (ja Vonnegutin tuotannon ylipäätään) yksityiskohtien paljoudelle ja juonen merkityksettömyydelle saattaa olla se, että kirjailija kertoi tajunneensa, että ihmiset pyrkivät elämään, kuin kirjojen keksityt ihmiset elävät. Se on seikka joka tekee hänen mielestään Yhdysvalloista vaarallisen ja onnettoman maan.

”– minä päätin luopua juttujen sepittämisestä. Minä kirjoittaisin elämästä. Kaikki henkilöt olisivat täsmälleen yhtä tärkeitä. Kaikille asioille pantaisiin samaten yhtä paljon painoa. Mitään ei jätettäisi kertomatta. Muut saivat tuoda järjestystä kaaokseen. Minä sen sijaan toisin kaaosta järjestykseen, ja niin minä myös uskon tehneeni.”

Kunnon Vonnegutia ei voita mikään, joten kirjailijan tuotannosta nauttiville on tämäkin täyskymppi!

Ainiin! Mestarien aamiainen tarkoittaa tässä tapauksessa martinia, eikä sillä ole mitään tekemistä tuotemerkin omistavien aamiaismurojen kanssa. Hyvästi masentava maanantai taas on erään pesukonemerkin slogan. Kummallakaan ei ole merkitystä kirjan juonen kannalta.