Kaksitoista klassikkoa 3/12: Nälkätaiteilija

Kolmas klassikko, jonka luin oli Kafkan novellikokoelma Nälkätaiteilija. Kafkaa en ollut aiemmin lukenut, mutta äitini, jonka maku kirjojen suhteen on sama kuin omani, oli häntä suositellut minulle. No eipä se äidin maku tälläkään kertaa eronnut omastani. Mahtava kokoelma mielenkiintoisia novelleja, jotka varmasti luen vielä uudestaankin. Yksi uusi suosikkini!

NälkätaiteilijaFranz Kafka: Nälkätaiteilija
Gummerus 2005 (1959)
Sivuja: 237
Suomennos: Aarno Peromies, Kristiina Kivivuori,
Eeva-Liisa Manner

Sisältää novellit:
Tuomio, Muodonmuutos, Hiilisangolla ratsastaja, Selonteko akatemialle, Rangaistussiirtolassa, Kun Kiinan muuria rakennettiin, Metsästäjä Gracchus, Nälkätaiteilija, Maalaislääkäri

Kafka (1883-1924) kuuluu 1900-luvun merkittävimpiin kirjailijoihin, ja on yksi kaikkien aikojen tunnetuin saksankielinen kirjailija. Hänen kirjoitustyylinsä on vakiintunut yhdeksi modernin kirjallisuuden tyylipiirteeksi, kafkamaisuudeksi. Nälkätaiteilijan novellit ovat kolmea poikkeusta lukuun ottamatta sellaisia, jotka julkaistiin jo Kafkan elinaikana. Näistä poikkeuksista on ainakin ”Kun kiinan muuria rakennettiin” luultavasti jäänyt keskeneräiseksi.

Kaikissa novelleissa ominaista on tietty unenomainen tunnelma ja ahdistavuus, ja novellit voisi niputtaa maagiseen realismiin. Omituisuudet tai jopa yliluonnollisuudet eivät hämmästytä novellien henkilöitä, ainoastaan lukijaa. En halua sen enempää eritellä tai analysoida novelleita, sen tehköön jokainen itse. Minuun suurimman vaikutuksen tekivät Hiilisangolla ratsastaja, Rangaistussiirtolassa ja Nälkätaiteilija.

Kaksitoista klassikkoa 2/12: Tyhmyyden ylistys

Klassikot jatkuvat! Tämä kirja minulla oli jo valmiiksi hyllyssäni, vaikka en ollutkaan saanut sitä kokonaan luetuksi. Hyvä, että nyt tuli pakko siihenkin. Ei nimittäin ole mielestäni mukavaa, jos kirja pysyy pitkään lukemattomana hyllyssäni. Joka tapauksessa…

rotterdamErasmus Rotterdamilainen: Tyhmyyden ylistys
Karisto 2010 (1509)
Sivuja: 192
Suomennos: Kauko Kare

Erasmus Rotterdamilainen (1466 – 1536) oli yksi renessanssin tunnetuimmista ja merkittävimmistä humanisteista. Hän kirjoitti ja käänsi useita kirkollisia ja yleishumanistisia tekstejä, ja jotain osaa hän näytteli myös uskonpuhdistukseen liittyvissä tapahtumissa, vaikka pysyttelikin puolueettomana.

Tyhmyyden ylistyksen Erasmus kirjoitti 1509. Teosta kuvaillaan satiiriseksi ja leikkisäksi esseeksi Tyhmyydestä. Siinä itse Tyhmyyden jumala pitää puolustuspuheen itselleen ja osoittaa olevansa kaiken maallisen onnen lähde. Itseään ylistäen Tyhmyys käy läpi eri ihmisryhmiä, joissa hänen kannattajiaan esiintyy. Alku oli minustakin leikkisä ja satiirinen, mutta sitten tylsistyin. Essee alkoi toista itseään, eikä edennyt mihinkään. Vasta reilusti puolenvälin jälkeen tekstissä päästiin siihen, mikä ilmeisemmin oli itse asia: katolisen kirkon ja kristinuskon tyhmyyden esittämiseen.

Erasmus arvostelee itsepetosta, teeskentelyä ja oman edun tavoittelemista, jotka siihen aikaan kirkoissa rehottivat. Tyyliltään essee on tyypillinen renessanssihumanistin teos, jossa vilisee lukuisia viittauksia klassiseen kirjallisuuteen ja antiikkiin. Näitä viittauksia tuntemattomalle suomentaja Kauko Kare on koonnut Kariston laitoksen loppuun joukon sivukohtaisia selityksiä, joita oli kyllä mielenkiintoinen lukea.

Olihan tämä kiintoisa klassikko ja suomennos vaikutti laadukkaalta, mutta sittenkin… Toisti vauhtia kaipaavalle nykylukijalle liikaa itseään, eikä edennyt mihinkään. Ja tiedän, ettei esseiden tarvitse edetä, mutta olisi edes ollut vähän lyhyempi.

Odotettavissa hiljaisuutta jouluun asti

Liian monta tenttiä puskee niskaan. En voi muuta kuin alistua, ja antaa niille vaatimaansa huomiota. NaNoWriMo, minä yritin. Tänä vuonna pääsin vain kymmeneentuhanteen sanaan, eli pahasti jäin jälkeen jo alussa. Ensi vuonna uudestaan. Ehkä silloin on enemmän aikaa ja jaksamista..

Ja mitä blogin kirjoittamiseen tulee, kuukauden päästä uudestaan. Jaksamista olisi nytkin, mutta aikaa ei niin millään. Joululomalla luen joka tapauksessa enemmän kirjoja, niin että onpahan jotain, mistä kirjoittaa!