Douglas Adams: Sielun pitkä pimeä teehetki

Voi sentään, jopas taas oteehetkin venynyt aikaa… No joka tapauksessa, kirjaesittelyt jatkuvat!

Douglas Adams: Sielun pitkä pimeä teehetki (The Long Dark Tea-Time of the Soul)
WSOY 2002 (englanninkielinen alkuteos 1988)
Suomennos: Jukka Saarikivi
Sivuja: 240
Parhaiten Linnunradan käsikirja liftareille -trilogiasta tunnettu Adams kirjoitti myös pari dekkariparodiaa. Ensimmäinen oli Dirk Gentlyn holistinen etsivätoimisto, ja seuraava Sielun pitkä pimeä teehetki. Molemmissa päähenkilönä yksityisetsivä Dirk Gentley, joka uskoo kaiken keskinäiseen riippuvuuteen, ja nauraa Sherlock Holmesin teorioille.

Kate Schechter on päättänyt lentää Norjaan. Matkasuunnitelmat pilaa lentokenttä – räjähtämällä. Kate herää sairaalassa. Sattumalta hän löytää sieltä lähtöselvityksen jonossa häntä edellä olleen miehen – pitkän, vaalean, lihaksikkaan skandinaavin – joka yritti myös päästä Norjaan. Mies on tajuton, eivätkä hoitajat tunnu halukkailta puhumaan asiasta. Katen mielenkiinto herää, ja hän haluaa selvittää, kuka mies on.

Samaan aikaan rahapulassa rypevä Dirk on vihdoin saanut asiakkaan. Pahaksi onnekseen hän myöhästyy ensimmäisestä tapaamisesta, ja kun vihdoin pääsee paikalle, löytyy asiakas kodistaan kahdessa kappaleessa, pää vinyylisoittimella pyörien. Koska rahat vaihtoivat jo omistajaa, päättää Dirk ratkaista jutun kaikesta huolimatta. Ainoat johtolangat ovat kuuma peruna ja vihreäsilmäinen hirviö.

Katen ja Dickin tiet risteilevät pitkin tarinaa. Mukaan mahtuu Coka Cola -automaatti, vanhaherra Odvin, Valhalla, ja raivopäinen kotka. Loppuratkaisun jälkeen jääkaapista syntyi uusi jumala…

Sielun pitkä pimeä teehetki ei yllä Linnunradan uskomattomalle tasolle, eikä edes dekkariedeltäjänsä tasolle. Viihdyttävän lukukokemuksen se silti onnistuu tarjoamaan. Adamsin nokkela huumori pilkahtelee esiin tuon tuostakin. Henkilöhahmoja ei juurikaan kuvailla, ja varsinkin Katen elämä jää täysin mysteeriksi. Silti hahmoihin kiintyy, ja varsinkin Dirkin ällöttävää olemusta on mahdottoman hauska seurata!

Suosittelen kaikille Adamsin huumorista innostuneille, mutta myös kokeilunhaluisille dekkarifaneille!