Johanna Laitila: Lilium regale

Tätä esikoiskirjaa on blogeissa käsitelty jo runsaasti, vaikka se ilmestyi vasta tammikuussa. Tästä syystä en itse aio käsitellä teosta erityisen syvällisesti, saati jaa lainauksia. Sen ovat tehneet jo monet minua ennen, käykää lukemassa esimerkiksi heiltä:

Kirjaluotsi
Leena Lumi
Kirja vieköön!
Marjatan kirjat ja mietteet
Tuijata. Kulttuuripohdintoja
Lumiomena

Johanna Laitila: Lilium regale
Gummerus 2019 
Sivuja: 350 
Kirjastosta

51liliumregale

Haluan kuitenkin jakaa oman lukukokemukseni ja tunnelmani teoksesta. Nykypäivään sijoittuvan kehyskertomuksen näkökulmahahmo on aluksi Elisa, joka hoitaa muistisairasta äitiään Ruotsissa. Pian siirrytään kuitenkin ajassa taaksepäin, äidin, Elsen lapsuuteen ja nuoruuteen Tornionjokilaaksoon ja evakkoaikaan Ruotsissa. Else on selkeästi päähenkilö, mutta myös hänen äitinsä ja isänsä näkökulmia avataan hieman. Lopussa vielä palataan muistisairaan Elsen luo uuden näkökulman kautta.

Lilium regale on Rovaniemeläissyntyisen Johanna Laitilan esikoisteos, enkä voinut olla ihmettelemättä, kuinka valmiilta ja omaltaan kirjailijan tyyli jo tuntui. Usein oman äänen löytämiseen menee useamman kirjan verran, ja odotankin mielenkiinnolla mihin Laitila vielä tästä kehittyykään. Teoksen kieli on ilmaisuvoimaista ja lyyristä, ja pidin siitä kovasti. Dialogin murteellisuus tuntui mukavalta, ja ruotsinkieliset katkelmatkin häiritsivät vain vähän (ja vain koska jouduin katsomaan sanakirjaa).

Täytyy kuitenkin sanoa, että ihan yhdeltä istumalta en teokseen ihastunut. Oikeastaan koko alun kehyskertomus tuntui vaikealta lukea, enkä päässyt Elisan aivoituksista perille. Myöhemmin niihin ei myöskään palattu, joten alku tuntui kaiken kaikkiaan hieman irralliselta muuten hyvin soljuvassa teoksessa.

Historiallista aikaa oli kuvattu riittävästi, jotta lukija pystyi paikantamaan itsensä, muttei kuitenkaan sen enempää kuin se nuorta Elseä kosketti. Lapin evakkojen elämästä oli kiehtova kuulla, sillä se oli myös oman mummoni lapsuutta. Elisa-tytärtä lukuun ottamatta hahmot olivat lähestyttäviä, uskottavia ja mielenkiintoisia kukin omalla tavallaan. Joissain kohdissa tuotti kuitenkin etenkin aluksi hankaluuksia tunnistaa, kenen näkökulmasta maailmaa nyt katseltiin. Loppua kohden taisinkin tottua eroihin paremmin, eikä tunnistusongelmia enää ollut.

Hieno teos, varsinkin esikoiseksi. Kaunis tarina ja vielä kauniimpi kieli. Suosittelen kaikille, tykkäävät ketkä tykkäävät. Kokeilla kannattaa ainakin.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑

%d bloggers like this: