Walter Moers: Uinuvien kirjojen kaupunki

DSCF8991

Innostuin Rumosta niin, että päätin tutstua muihinkin kirjailijan teoksiin. Uinuvien kirjojen kaupunki jatkaa Walter Moersin Zamonian fantasiamaailmaan sijoittuvien kirjojen ketjua.

Walter Moers: Uinuvien kirjojen kaupunki
(Die Stadt der Träumenden Bücher)
Otava 2008 (2004)
Suomennos: Marja Kyrö
Sivuja: 522
Kirjastosta

Tällä kertaa päähenkilö on lohikäärme Hildegunst von Mythenmetz, joka kaikkien lohikäärmeiden tapaan on kirjailija, vaikkei vielä olekaan julkaissut mitään. Seikkailu alkaa, kun Hildegunst löytää kuolleen runokumminsa kirjastosta muutaman liuskan mittaisen tekstin, joka on parempi kuin mikään hänen ikinä aiemmin lukemansa. Hildegunst päättää selvittää tekstin kirjoittajan, ja lähtee ensimmäistä kertaa elämässään kotoaan Lohikäärmelinnoituksesta ja matkustaa Kirjalistoon, kirjojen, kustantajien ja antikvariaattien kaupunkiin. Tästä alkaa seikkailu, joka vie Hildegunstin syvälle Kirjaliston alaisiin luolastoihin, joissa hän kohtaa mitä eriskummallisempia olentoja.

Kirjassa on kaikki se, mistä pidin myös aiemmin lukemassani Moersin teoksessa Rumossa: Se oli täynnä synkkää huumoria ja omaleimaista fantasiaa höystettynä sarjakuvamaisella kuvituksella. Kirjastoissa teos näyttäisi olevan hyllytetty nuortenosastolle, mutta mielestäni se Rumon tavoin sopii mainiosti myös aikuislukijoille. Ja Rumosta poiketen Uinuvien kirjojen kaupunki ei ole yhtä tyypillinen nuoren sankarin kasvutarina. Hauska yksityiskohta teoksessa on se, että siinä mainittujen zamonialaisten kirjailijoiden nimet ovatkin anagrammeja todellisten kirjailijoiden nimistä. Niitä oli lukiessa mukava yrittää selvittää. Muutenkin teos oli täynnä kirja- ja kustannusmaailmaan liittyvää intertekstuaalisuutta ja kommentointia, joka Zamonian fantastisessa ja hieman nyrjähtäneessä maailmassa tuntui tuoreelta ja viihdyttävältä.

Teos on kirjoitettu ikään kuin Moers olisi vain sen kääntäjä, ja alkuperäinen kirja olisi Hildegunst von Mythenmetzin zamoniaksi kirjoittama. Tästä syystä siinä onkin muutamia ”kääntäjän” alaviitteitä, joissa selitetään tarkemmin kirjailijan tai Zamonian historiaa. Suomennoksessa nämä alaviitteet alkavat sanoin ”suom. huom.”, joten itselläni meni hetki, ennen kuin tajusin nekin Moersin kirjoittamiksi. Joissain kohdissa alaviitteet antoivat mukavaa lisätietoa, mutta liian usein selittivät asioita, joiden selittäminen oikeastaan vähensi lukunautintoa. Esimerkiksi Terry Pratchettin runsaasti viljelemiin humoristisiin alaviitteisiin verrattuna nämä jäivät kalpeiksi kopioiksi.

Kaiken kaikkiaan teos oli kuitenkin viihdyttävä, jännittävä ja hyvin kirjoitettu fantasiaseikkailu kirjojen maailmassa. Suosittelen sitä lämpimästi kaikille jotka pitävät Moersin muista teoksista, huumorisävytteisestä fantasiasta tai vain ylipäätään kirjoista.

Teoksesta myös mm. näissä blogeissa:

Kirjojen viemää
Kasoittain kauniita sanoja
Matka kohti klassikoita

Ainiin! Teos on saanut 2014 suomennetun jatko-osan, Uinuvien kirjojen labyrintti. Luen sen, jahka kerkenen! Kolmaskin osa on ilmeisesti tekeillä, mutta ainakaan vielä sitä ei ole suomennettu.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑

%d bloggers like this: