Janne Nevala: Kirjastonhoitaja Topi Mullo

Janne Nevala: Kirjastonhoitaja Topi Mullo
Reuna Oy 2015
Kansi: Gravision
Sivuja: 269
Kirjastosta

48
Nappasin tämän kirjan kirjastosta mukaani vain siitä syystä, että se oli nostettu esille ja kertoi kirjastonhoitajasta. En ollut koskaan aiemmin kuullut sen kirjoittajasta, Janne Nevalasta, saati kirjasta itsestään. Kansi ei kaloineen kaikkineen oikein puhutellut, mutta päätin antaa teokselle mahdollisuuden.

 

Kirjastonhoitaja Topi Mullo kertoo vasta kirjastoalalle valmistuneesta minäkertoja Topista, jonka ensimmäinen työpaikka on kesäsijaisuus pienessä saariston kirjastossa. Topi on kesän kirjastossa täysin yksin, joten vakituinen kirjastonhoitaja Pauliina on jättänyt hänelle yksityiskohtaisen, melkein ennustukselta kuulostavan ohjeen päivän askareisiin. Kesän kuluessa Topi pikkuhiljaa tutustuu Saaren omalaatuisiin ihmisiin, erityisesti teatteriseurueen viehättävään Nikaan.

Sujuva, puheenomainen kieli, tutunoloinen kirjastokuvaus, kepeä huumori ja pikkukaupungin kesä tekivät lukukokemuksesta miellyttävän aivan kirjan loppumetreille asti. Yksi asia kuitenkin häiritsi. Kautta kirjan esiin nousee kummallisen oloisia kohtauksia, joissa annetaan ymmärtää, että saarelaiset tietävät Topista enemmän kuin tämä uskookaan.

Esimerkiksi seuraava keskustelu Topin ja erään kirjaston asiakkaan, Millan, välillä on tällainen:

”- Minäkin taidan muistaa sinun nimen Topi Korpela.
Hätkähdin vähän. Lukihan se kai siinä muoviläpyskässä, jota minun olisi pitänyt roikottaa kaulassa.
– Mistä sinä tiesit minun nimeni?
– Kaikkihan sen täällä tietää.
– Kaikki?
– Niin.
– Miksi ne sen tietää?
– Tietääpähän vaan.
Se sulki laukkunsa ja vihelteli hiljaa.”

s.100

Teatteriseurueen mainosjulisteessa näyttää olevan Topin kuva, mutta kaikki vakuuttelevat sen olevan sattumaa. Tunnelmaa rakennetaan taitavasti pikku hiljaa, ja odotin koko ajan jonkinlaista kliimaksia tälle kehittelylle. Lopulta teatteriseurueen näytelmä osoittautuukin Topista kertovaksi. Mutta miten siihen liittyvät kaikki saarelaiset? Mistä on peräisin salamyhkäisyys? Ja miksi juuri Topi? Mitään selitystä, edes selitykseen vihjaavaa ei anneta, ja teoksen loppu on suorastaan hätiköivä. Mistä kaikessa oli kyse? Oman lukukokemukseni perusteella ei hajuakaan.

Suosittelen kirjaa kirjastoihmisille ja kevyttä kesälukemista kaipaaville, mutta jos avoimet loput erityisesti ärsyttävät, kehotan jättämään lukematta.

Teoksesta muissa blogeissa:

Kirjapallon kirjablogi
Kirjojen viemää
Lukutoukan kulttuuriblogi

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑

%d bloggers like this: