Siri Kolu: Metsän pimeä


46metsänpimeä.JPG

Siri Kolu: Metsän pimeä          
Otava 2008
Sivuja: 394
Kirjastosta

Vaikka Siri Koulu onkin tunnetumpi lasten- ja nuortenkirjoistaan, kuten Me Rosvolat -sarjasta, hänen esikoisteoksensa Metsän pimeä on suunnattu aikuisemmille. Tosin sen päähenkilö Laura on nuori, teoksen toisella aikatasolla n. 17-vuotias lukiolainen Keravalta, ja toisella muutamia vuosia vanhempi yliopisto-opiskelija Helsingin Kalliossa.

Lauran isä on kuollut, äiti masentunut ja Laura itse pakenee todellisuutta vanhojen suomalaisten kirjojen maailmaan. Hän ahmii Leinoa, Onervaa, Kallasta ja Lehtosta, ja päätyy niiden innoittamina etsimään rauhaa ja henkistä yhteyttä metsästä. Hän samaistuu kirjojen hahmoihin ja tahtoisi elää kuten he, enemmän ja vahvemmin. Samanlaisen yhteyden haluaisi myös Lauran luokkakaveri Maki, mutta Laura ei ota ketään mukaansa yksityisille metsäretkilleen. Niinpä Maki perustaa itselleen ja sisäpiirilleen salaseuran, Metsän piirin, jonka keinot yhteyden löytämiseksi koettelevat rajoja. Vuosia myöhemmin Laura yrittää toipua tästä kaikesta, mutta jälleen Maki ilmestyy hänen elämäänsä itsevarmana manipuloijana.

Teoksen aikataso vaihtelee minäkertojan menneisyyden Keravan ja nykyisyyden Kallion välillä, ja kohtalokkaan lukiovuoden tapahtumat purkautuvat esiin pikkuhiljaa, pala kerrallaan. Kolu on rakentanut teoksensa taitavasti, ja jännite kestää loppuun asti. Laura pohtii paljon omaa asemaansa kertojana, ja herättää myös kysymyksen luotettavuudesta. Mitä todella tapahtui? Paljon jätetään lukijan tulkinnan varaan.

Tätä tarinaa oli vaikea aloittaa ja yhtä vaikea lopettaa. Tarina syö itsensä, lapsensa, loppunsa. Käänteinen käärme, se kesii aina vain pienemmäksi. Kunnes katoaa ja jäljellä on vain kourallinen suomuja merkiksi siitä, mikä joskus oli. s. 393

Mielestäni teos on hyvä, mutta en pitänyt siitä. Teoksen kieli itsessään oli lyyrisen kaunista ja miellyttävää, mutta tunnelma vaihteli masentuneesta suorastaan ahdistavaan ja tarttui myös omaan mielialaani herkästi. Kaikkien teosten ei toisaalta ole tarkoituskaan olla miellyttäviä luettavia, ja ainakin Metsän pimeä jäi mieleeni.

Mainittakoon vielä, että kirjan kansi ei mielestäni ole erityisen onnistunut. Se näyttää sisältöä paljon nuortenkirjamaisemmalta, eikä onnistu tavoittamaan teoksen tyyliä tai tunnelmaa.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑

%d bloggers like this: