Soturikissat: Villiin luontoon

45soturikissat

Erin Hunter: Soturikissat (osa 1). Villiin luontoon.
(Warriors. Into the Wild.)
Arth House 2016 (2003)
Suomennos: Vesa-Matti Paija
Kuvat: Wayne McLoughlin
Kansi: Hanna Hörl
Sivuja: 271
Kirjastosta

Soturikissat on moniosainen nuorten fantasiasarja, jonka suosio on ainakin kirjastojen lainausmääristä ja varausjonoista päätellen suurta. Päätin siis ottaa selvää, mikä sarjassa kiehtoo. Wikipedia kertoo, että kirjailijanimimerkki Erin Hunterin takaa löytyy kuusi kirjailijaa: Kate Cary, Cherith Baldry, Victoria Holmes, Tui Sutherland, Gillian Phillip ja Inbali Iserles. Näistä kaksi viimeistä eivät ole työskennelleet Soturikissojen parissa.

Soturikissat kertoo ihmisten maailman ulkopuolella elävistä kissaklaaneista ja näiden elämästä. Juoneltaan ja perusasetelmaltaan Soturikissojen ensimmäinen osa, Villiin luontoon, on tyypillistä nuorten fantasiaa. Tosin itse fantasiaa on hyvin vähän: kissaklaanien ihmisenkaltaisuutta ja muutamaa enneunta lukuun ottamatta kaikki muu toimii ihan reaalitodellisuuden kaltaisesti. Enkä ainakaan itse kaivannutkaan enempää, sillä villien klaanikissojen elämä tuntui näin ”todellisemmalta”.

Kuitenkin juoni on tyypillinen nuortenfantasian kasvutarina, jossa tuttu ja turvallinen saa väistyä seikkailun tieltä. Neljän kissaklaanin kiistat ovat muuttuneet kiivaammiksi, kun pelätty Varjoklaani kasvattaa voimiaan. Myrskyklaanin johtaja kuulee henkimaailman ennustuksen, jonka mukaan vain tuli voi pelastaa heidän kaalinsa. Samaan aikaan nuori kellanpunainen kollikissa Ruska elää ihmisten parissa, mutta tuntee selittämätöntä vetoa villiä elämää kohtaan. Myrskyklaanin johtaja Sinitähti huomaa Ruskan piilevät lahjat, ja kutsuu kollin klaaniinsa. Klaanissa Ruska kohtaa uuden maailman uusine sääntöineen ja tapoineen, ja häntä aletaan kouluttaa Myrskyklaanin soturiksi. Hän saa uuden nimen, Tulitassu, sekä uusia ystäviä ja vihollisia. Tulitassu osoittautuu poikkeuksellisen lahjakkaaksi soturiksi kotikissan taustastaan huolimatta, ja lopulta hän huomaa olevansa ratkaisevassa asemassa sekä klaanien välisissä että oman klaaninsa sisäisissä valtataisteluissa.

45soturikissat2

Teoksen kieli on sujuvaa ja helppolukista, ja tapahtumat riittävän jännittäviä pitämään mielenkiinnon yllä. Sarjan maailmanlaajuisen suosion selittäjäksi ei näistä seikoista kuitenkaan ole. Kissat näkökulmahahmoina ovat kuitenkin jotain sellaista, mihin en tässä mittakaavassa ole törmännyt aiemmin, ja uskon juuri sen tekevän sarjasta erityisen. Maailma on tavallisuudessaan lähestyttävä, mutta klaanikissat tekevät siitä vieraan ja kiinnostavan. Kuten Harry Potter, myös Soturikissat mahdollistaa (ainakin ensimmäisen osan perusteella) sen, että kirjan tapahtumien voi kuvitella oikeasti tapahtuvan, vain tavallisilta ihmisiltä piilossa.

Kirjoittajat tasapainoilevat ohuella nuoralla, sovitellessaan yhteen kissojen ihmismäisiä ja kissamaisia piirteitä. Riittävä inhimillisyys takaa samaistuttavuuden, mutta liiallisissa määrin se vähentää uskottavuutta. Kissojen ominaisuuksista tai käyttäytymisestä tietämättömämpi voi Soturikissojen kohdalla olla tyytyväinen, mutta itseäni häiritsi muutama seikka. Ensinnäkin teksti korostaa kaiken aikaa kissojen erinomaista hajuaistia, mutta jättää muut aistit ihmisen tasoisiksi. Tämän seurauksena kissat liikkuvat kirjassa vain päivisin, vaikka todellisuudessa erinomainen hämäränäkö mahdollistaisi yöelämän. Kirjassa kissat eivät myöskään kuule lähellä supistuja keskusteluja, vaikka kissojen kuulo todellisuudessa on tarkka. Toiseksi, sosiaalisilta tavoiltaan kissat muistuttavat kirjassa enemmän koiria kuin tuskin koskaan laumassa eläviä villikissoja. Mutta kuten sanoin, nämä asiat häiritsivät vain minua. Ja onhan teos kuitenkin fantasiaa: joskus täytyy vain hyväksyä todellisuudesta poikkeavatkin asiat.

Suosittuna sarjana Soturikissat tuskin suosittelua kaipaa. Kirjojen kohderyhmää vanhemmille lukijoille voin kuitenkin kertoa, että ainakin yhden osan lukeminen on viihdyttävä kokemus. Suosittelen tutustumaan!  Ja itse taidan lukea vielä ainakin toisen..

Soturikissojen alkuun on aiemmin tutustuttu mm. seuraavissa blogeissa:
Koko lailla kirjallisesti
Minun mielessä
Ullan luetut

Mainokset

2 thoughts on “Soturikissat: Villiin luontoon

Add yours

  1. 11v pikku siskoni on aivan soturikissa fani.Itse en ole oikein päässyt niiden tai ylipäätänsä fantasia kirjallisuuden makuun.Vaikka oonkin 15v no ehkä tuo Phill Bullmannin Kultainen kompanssi on hieman koukuttanut kun kaikki kolme kirjaa löytyy hyllystä😊.Olen ennemmin lukenut pikku siskoni ikäisenä Carolyn Keenin Neiti Etsivää,Anna kirjoja,Tiina ym. Nykyään luen nuorille aikuisille tarkoitettuja kirjoja plus Kate Mortonia Hylätty Puutarha on aiva ihana. Samoin oon tykännyt Kuin surmaisi satakielen se piti lukee vuos sitten äidinkielen tunnille.😊Hyvää uuttavuotta 2019 ja mukavia lukuhetkiä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Luo ilmainen kotisivu tai blogi osoitteessa WordPress.com.

Ylös ↑

%d bloggers like this: