Heidi Mäkinen: Ei saa mennä ulos saunaiholla

Viime postauksesta onkin taas vierähtänyt tovi.. Olen kyllä lukenut paljon kirjoja kesän ja nyt syksynkin aikana, mutta aika ei ole ikinä kirjan luettuani riittänyt siitä kirjoittamiseen. Nyt kuitenkin on aikaa, joten esittelenkin suomalaisen esikoiskirjan, jonka bongasin Kariston uutuusluettelosta. Heidi Mäkien on tamperelainen lääkäri, ja Ei saa mennä ulos saunaiholla on siis hänen esikoisensa.

Ei saa mennä ulos saunaiholla - kansi

Heidi Mäkinen: Ei saa mennä ulos saunaiholla
Karisto 2016
Kansi: Saana Nyqvist
Sivuja: 242
Arvostelukappale

Kirja kertoo kahdesta naisesta, Sinistä ja Eevasta, sekä rotukissa Kyllikistä. Takakannessa lukee näin:

”Sini ja Eeva ovat kerrostalonaapureita. 35-vuotias Sini hoitaa työkseen mummoja terveyskeskuksen vuodeosastolla ja elää jatkuvaa häähuumaa – sulhasta hänellä ei tosin ole. Kuusikymppisellä Eevalla sen sijaan on nirppanokkainen rotukissa Kyllikki, ja hän on leskeksi jäätyään ruvennut suunnittelemaan hautajaisiaan, vaikkei kuoleminen kuulukaan hänen suunnitelmiinsa. Kummankin polulle osuu yllättäviäkin sattumuksia; osa astelee vastaan miehen hahmossa, osa hämmentää muuten vain arkista elämänjärjestystä. Kyllikille nämä tapahtumat aiheuttavat närkästystä ja vakavia syömishäiriöitä, niin että sen kunto on toden teolla koetuksella!”

Kyseessä on mielestäni varsin perinteisen romanttisen komedian kyynisempi, suomalaisempi versio. Sinin miehenetsintä ja hääkuume saavat vastapainokseen jo elämää enemmän nähneen ja kokeneen Eevan sopeutumisen leskeyteen. Näkökulmahenkilö vaihtelee luvuittain, ja välillä ääneen pääsee myös Kyllikki, varsinainen tuomitseva snobi kissaksi. Kissa Kyllikin ja Eevan osiot ovat minäkerrontaa, kun taas Sinistä puhutaan hän-muodossa. Eri kerrontamuodoissa pomppiminen on välillä sekavaa.

Eevan ja Sinin kerronnan vuorottelu kuitenkin toimii, mutta välillä jäin ihmettelemään kissan roolia koko tarinassa. Varsinkin ne kohdat, joissa kissa puhuu (kuvitellusta) kirjailijanurastaan ja tapaamisistaan julkkisten kanssa, ottivat minua päähän. Ne kun eivät tuntuneet sopivan muun kerronnan tyyliin. Pätkien on kai tarkoitus olla humoristisia, mutta minuun ne eivät iskeneet.

”Kävin New Yorkissa neuvottelemassa uuden kirjani käännössopimuksesta. Tassuihini sopivia lentosukkia on mahdoton löytää. Yritin liikkua koneessa, etteivät koipeni turpoaisi. Turposivat kuitenkin.
(s. 195)

Toisaalta taas kissan varsin kriittiset lausunnot siitä, mitä naisen kuuluu olla ja miten elämäänsä elää ovat mainioita. Kissan kritiikkiin tiivistyvät kaikki Sinin ja Eevan omat epäluulot itseään kohtaan, samoin ympäristön kasaamat paineet.

”Nainen osti kynttilänjalat, jotka se piilotti kaappiin. Ne olisivat olleet ihan tyylikkäät tuossa ikkunalaudalla. Nainen huokailee ja katselee ulos. Se on laihtunut, mikä on hyvä. Mikään ei ole niin ikävää katsottavaa kuin keski-ikäisen naisen vatsamakkarat.” (s. 16)

Näin vertauskuvallisesti luettuna sopii kuvaan myös se, että tarinan edetessä kissan kunto rapistuu, ja lopulta se viedään piikille. Tuomitsija on poissa. Naiset ovat löytäneet oman tapansa elää elämäänsä, eikä heitä enää kiinnosta se, miten minkäkin asian kuuluisi muiden mielestä olla.

Kaiken kaikkiaan Ei saa mennä ulos saunaiholla oli miellyttävää ja kevyttä luettavaa, joka onnistui välillä hymyilyttämäänkin.  Mitään suurempia tunteita se ei minussa saanut aikaan, mutta oli juuri sellaisenaan mainiota aivojen nollauslukemista. Odotan mielenkiinnolla, julkaiseeko Mäkinen tulevaisuudessa muitakin teoksia. Täältä niille löytyisi ainakin yksi lukija.

Kirjasta muissa blogeissa:
Lukutoukan kulttuuriblogi

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s