Jeff VanderMeer: Hyväksyntä

Kai se on nyt hyväksyttävä: tämä trilogia on ohi. Mielenkiintoisinta uutta kirjallisuutta aikoihin, ainakin siinä suppeassa joukossa, jonka minä olen lukenut.

DSCF5573

Jeff VanderMeer: Hyväksyntä. Eteläraja-trilogia 3
(Acceptance. Book 3 of the Southern Reach Trilogy)
Like 2016 (2014)
Suomennos: Einari Aaltonen
Kansi: Eric Nyquist
Sivuja: 364
Arvostelukappale

Kirjan kansi jatkaa Hävityksen ja Hallinnan linjoilla, vaikka sen värimaailma onkin hieman yllättävä, eikä välttämättä niin sopiva kirjan tunnelmaan. Kaunis silti.

Hyväksyntä kokoaa Hallinnan ja Hävityksen teemat ja henkilöt yhteen. Aiemmista osista tuttujen biologin ja Controlin lisäksi pääsemme katsomaan maailmaa myös biologin kaksoisolennon, Haamulinnun, Etelärajan aiemman johtajan, psykologi Gracen ja majakanvartija Saul Evansin näkökulmista. Näkökulmahenkilö siis vaihtuu luvuittain, ja jokaisen henkilön tyyli on hieman erilainen. Esimerkiksi Johtajan luvut on kirjoitettu sinä -muodossa ja osittain preesensissä. Majakanvartijan luvut taas alkavat otteella tämän päiväkirjantapaisesta. Yksi osio kirjasta on ensimmäisestä osasta tutun biologin kirjoittama kirje. Yllättävää kyllä, eri henkilöt ja tyylit sopivat hyvin yhteen. Ainoastaan sinä -muotoon tottuminen vie hetken aikaa, mutta ainakin itse totuin siihen lopulta.

Ajallisesti kirja kulkee kolmella eri tasolla. Toisaalta se jatkaa Hallinnan aikajanaa Controlin ja Haamulinnun päädyttyä yhdessä Alue X:lle. Toisaalta taas ollaan menneisyydessä ennen koko alueen ilmestymistä, ja seurataan majakanvartijan rauhallista elämää, jota kuitenkin varjostavat oudot tapahtumat. Kolmas aikataso on kuolleen Johtajan, jolle nykyisyys on häilyvä tila. Hänen kanssaan käymme pääasiassa läpi tapahtumia ennen kahdennentoista retkikunnan lähtöä Alue X:lle. Tarinat etenevät omilla painoillaan, toisistaan välittämättä, mutta kuitenkin kohti samaa lopputulosta: Alue X:n arvoituksen ratkeamista.

Lukijan ja hahmojen epätietoisuus alkaa nimittäin Hyväksynnässä pikku hiljaa rakoilla. Kaiken aikaa paljastuu pieniä yksityiskohtia, jotka yhdessä muodostavat suuremman kokonaisuuden kohti Alue X:n mysteerin ratkaisemista. Palasia kootaan kuin salapoliisiromaanissa ikään. Ainoastaan lopun kokoava ”näin kaikki tapahtui” -kappale on jätetty pois, ja lukija joutuu itse päättelemään paljon.

En voi sanoa olevani pettynyt kirjan loppuun. Se oli hyvä, enkä oikeastaan selkeämpää selittelyä odottanutkaan, toivoin vain. Lukijan täytyy vain hyväksyä, että osittain Alue X jää ikuiseksi arvoitukseksi.. Ensimmäinen osa oli ehdottomasti trilogian paras, muttei tämä kolmaskaan jäänyt paljoa jälkeen. Se otteeseensa puristava kauhu, jota Hävityksessä niin rakastin on läsnä, vaikkei yhtä voimakkaana. Tai sitten olen jo tottunut siihen, mene ja tiedä. Toisella lukukerralla koko sarjasta saattaisi löytyä myös metaforisia sävyjä, mutta niitä en lähde tässä tulkitsemaan. Kaiken kaikkiaan pidin kirjasta, jonka jälleen kerran ahmaisin parissa päivässä. Jäin kaipaamaan lisää..

Ainiin, jännittävä huomio kirjan lopussa olleista kiitoksista! VanderMeer mainitsee, että apua trilogiaa kirjoittaessaan hänelle ovat olleet apuna (monen muun ohella) Tove Janssonin Muumilaakson talvi ja Kesäkirja, sekä Leena Krohnin Tainaron. Aika hassua!

 

Mainokset

2 thoughts on “Jeff VanderMeer: Hyväksyntä

Add yours

  1. Minulle tuli lukiessani Tainaron fiboja ja koska en jaksanut kirjailijan kiitoksia lukea, huomasin vasta bloggauksestasi hänen maininneen sen. Onpas jännää!

Vastaa käyttäjälle Niina Peruuta vastaus

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑

%d bloggers like this: