Klassikoita taas… Nämä klassikot pääsivät yllättämään, sillä Tyhmyyden ylistyksen jälkeen suhtautumiseni ennen 1800-lukua kirjoitettuihin teoksiin oli hieman epäileväinen. Candide osoittautui kuitenkin mahdottoman viihdyttäväksi ja oikeasti hauskaksi kirjaksi, ja Nuoren Wertherin kärsimykset oli sekin mukava luettava.
Voltaire: Candide
Tammi 1967 (1759)
Suomennos: J. A. Hollo
Sivuja: 134
Candide on valistusfilosofi Voltairen tunnetuin teos. Vain hieman yli satasivuisen kirjan sankarina seikkailee sinisilmäinen nimihahmo Candide, joka luottaa optimismiin. Tarinan aikana Candide ja muut hahmot joutuvat kokemaan lähes kaikki oman aikansa kurjuudet, ja viimein murenee nuorukaisenkin optimismi.
Voltairen satiirin kohteeksi joutuvat niin yhteiskunta, filosofia, kirkko kuin ihmisluontokin. Aikalaiselle kirja oli tietenkin henkilökohtaisempi, mutta kyllä se nykylukijaakin nauratti. Tapahtumarikkaan juonen ja ylimalkaisen kerronnan takia hahmot jäivät etäisiksi, mutta oikeastaan se ei haitannut.
Johann Wolfgang von Goethe:
Nuoren Wertherin kärsimykset
(Die Leiden des jungen Werthers)
Otava 1965 (1774)
Suomennos: Otto Manninen
Kokoelmassa: Valitut teokset II
Goethen teoksista tunnetuimmat ovat hänen esikoisteoksensa nuoren Wertherin kärsimykset, pääteos Faust sekä ensimmäisenä kehityskertomuksena pidetty Wilhelm meisterin oppivuodet.
Teos on enimmäkseen kirjeromaani, mutta sekä alussa että lopussa esiintyy nimettömäksi jäänyt kertoja. Kirjeet ovat Wertherin kirjeitä ystävälleen Wilhelmille, jonka kanssa Werther päivämääristä päätellen kirjoitteli hyvin tiuhaan. Werther on nuori taiteilija, joka pieneen maalaiskylään muutettuaan rakastuu kauniiseen ja hyvään Lotte-neitoon. Valitettavasti Lotte on jo lupautunut toiselle. Siitä alkaa nuorukaisen alamäki.
