Kesäjanssoni

Viime vuonna, Toven juhlavuoden kunniaksi, Viestiä ja muitakin Janssoneita luettiin blogeissa ahkerasti, myös minä luin, vaikken siitä kertonutkaan. Viime kesänä luin nimittäin ensimmäisen kerran Tove Janssonilta jotain muuta kuin muumikirjoja. Lainasin kirjastosta ja luin novellikokoelman Nukkekaappi. Pidin sen vakavasta kepeydestä ja yksinäisistä hahmoista. Tänä kesänä en tyytynyt lainaamaan, vaan peräti ostin omaksi novellikokoelma Viestin. Viesti sisältää hieman yli 30 keskenään hyvinkin erilaista novellia kirjailijan uran varrelta. Lähes kaikki on aikaisemmin julkaistu toisissa kokoelmissa, osa juuri lukemassani Nukkekaapissa.

Tove Jansson: Viesti - valitut novellit 1971–1997 (ruots. Meddelande)
Suomennos: Kyllikki Härkäpää, Kristiina Kivivuori, Eila Pennanen,
Oili Suominen ja Päivö Taubert 
WSOY 1999 (1998)
Sivuja: 325

viesti

Osa novelleista on selkeästi omaelämänkerrallisia vaikutteita saaneita, osa on kuin suoraa kopiota esimerkiksi kirjeenvaihdosta, osa taas toteuttaa perinteisen novellin periaatteita ja ainakin novelli Mustavalkoista on hieman kauhuun viittaava. Ja nyt täytyy myöntää, että en pitänyt tästä kokoelmasta yhtä paljon kuin viimekesäisestä. Kaikesta erilaisuudestaan huolimatta novelleissa oli paljon samaa, ja jossain puolen välin tienoilla aloin kyllästyä. Päähenkilöt olivat aina niin avuttomia, erialisia kuin muut ja yksinäisyyteen taipuvia… Lopun kokoelmasta luinkin paljon pienemmissä erissä, niin etten verrannut uutta novellia edelliseen. Näin kaikki toimikin paremmin!

Suosikkejani olivat jo Nukkekaapista tuttu Nukkekaappi, sekä uudet tuttavuudet Kesälapsi, Mustavalkoista, Emmelina ja Kevyt kantamus.

Nukkekaappi on kertomus Alexanderista ja Erikistä, asuinkumppaneista (elämänkumppaneista), jotka eläköidyttyään alkavat pitkästyä. Alexander on kätevä käsistään ja alkaa rakentaa nukkekaappia, Taloa heille kahdelle. Avukseen hän saa Boyn, joka on sähkömies. Kömpelö Erik ei pysty osallistumaan rakennustöihin, ja samalla kun herkullisesti kuvattu Talo valmistuu, kasvaa ja tiivistyy Erikin mustasukkaisuus koko projektia ja Boyta kohtaan…

Kesälapsessa maalaistaloon saapuu kesäksi kaupunkilaispoika Elis. Hän on valveutunut lapsi, joka ei vain lakkaa puhumasta katastrofeista ja kuolemasta. Talon muut lapset vierastavat Elistä. Yksinäinen yö majakkasaarella muuttaa tilannetta…

Kauhupiirteitä omaava Mustavalkoista kertoo taiteilijasta, kuvittajasta, joka on saanut suuren tilauksen, ja lähtenyt sisustussuunnittelijavaimonsa luota autiotaloon työskentelemään. Hän piirtää piirtämistään, mutta erästä kertomusta kuvittaessaan hän yhtäkkiä käsittää uudella tavalla vaimonsa olohuoneen

Emmelina oli ehkä novelleista merkillisin. Emmelina on nuori nainen, tyttö, joka tuntuu omituisesti olevan siellä, missä on kuolemaa. Päähenkilö ei ota hänestä selvää, eikä lukijakaan. Loppu jättää ihmetyksien valtaan. Täytyy lukea muutamaan kertaan uudestaan kunhan ehdin..

Kevyt kantamus on hupaisa ja tavallaan surullinen. Siinä vanha mies haluaisi kerrankin matkustaa vain kevyellä kantamuksella, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Toisten murheiden niskaansa saaminen on kuitenkin liian helppoa.

Kaiken kaikkiaan pidin Viestistä kohtuullisesti, ja vaikkei erityisen kevyttä kesälukemista olekaan, se oli juuri sopiva seuralainen satunnaisille rantareissuille.

kirjankansibingo
Viestillä ”piirroskuva” bingoon
Mainokset

One thought on “Kesäjanssoni

Add yours

  1. Päivitysilmoitus: Tuliko bingo? | Sunnuntaisatuja

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Luo ilmainen kotisivu tai blogi osoitteessa WordPress.com.

Ylös ↑

%d bloggers like this: